Heipähän hei. Toimituksen lounainen rukiinkulutusosasto viikkokatsauksineen tässä nyt.
***
Tästähän on ollut puheita, että mikä loppuu kaupasta jos elintarvikeala lakkoilee pitkään. Einekset ja tehdastekoiset osaruisleivät kuulemma ensiksi.
Pienleipomoiden kannattajana olen tietty hyvilläni siitä tiedosta, että niissä lakon aikanakin leivotaan, mikä ehditään.
Sekään ei kävisi harmittamaan, jos kaikenmoiset ihmejugurtit jäisivät vähemmälle. Tiedättehän, nämä turvotusta laskevat ja vatsan toimintaa edistävät, joiden mainoksissa puhutaan aikuiskatsojille kuin vähämielisille.
Tähän kaikenlaiseen kropan vajaatoimintaan nimittäin on lääkettä ihan lähellä. Oikein pisti vihakseni lukea jostain naistenlehdestä maakuntien leipäherkuista. Varsinais-Suomen kohdalla “maakunnan makuna”oli makea setsuuri.
On puolensa siinäkin, mutta kunnon rukiisen kanssa ei mitään jakoa. Esimerkiksi vähän päässä lounaiskulmasta, Kemiössä rakennellaan ensiluokkaisia ruisleipiä reikäleipänä, limppuna ja patonkina. Lisäaineitta, käsin ja paikallisista jauhoista.
Kisassa pärjää mainiosti myös turkulainen Vilmunen & Vilmunen, jonka reikäleivän Jyrki Sukula nimesi joku vuosi sitten maan parhaaksi. Samassa kaupungissa Kosken leipomo väsää erinomaiset ruisleivät. Salolaista Kuiroakaan ei sovi sivuuttaa.
No, mitenkö tämä kaikki nyt liittyy yhteen.
Siten, että joutavaako ihmejugurttia litkimään. Sama teho on kunnon rukiisella, vatsa pelaa ja hatutus kaikkoaa. Kaikki vitamiinit, hivenaineet ja kotimaisen työn tukeminen tulevat samaan kauppaan. Ruisleivän saa paperikääreessä.
Tosin tietty kohtalokas meininki näissä on. Riippuvuussuhde syntyy oitis. Esimerkiksi Kemiön ruispatonkiahan sitä murtaa oston jälkeen heti tuuman pätkiä siltään syötäväksi samalla kun ajelee kohti uusia seikkailuja. Parin euron patongista tulee liki täyteen, mitä samanhintaisesta jugurttipurkillisesta ei voi sanoa.
Noin muuten vahinkoa koituu tietty vain mainostoimistoille. Kunnon hapan tekee kauppansa ilman prime-timeen myytyä mainospalaakin.
***
Ettäkö mikä muu sitten loppuu? Käynti isossa Prismassa maanantai-iltana opetti. Ainakin jauheliha ja valmiiksimaustetut kananriekaleet.
Paljoa hyvän päälle ei näemmä ymmärretä: kastikelihasiivuja, eli niitä joista kunnon soosit tekisi, oli jäljellä vaikka miten.
Viikon parhaan kysymyksen esitti autiolle lihahyllylle äitinsä kanssa tullut pieni tyttö.
– Syökö ihmiset niin paljon lihaa, että tämä hylly on ihan tyhjä?
***
Liikenteessäkin on ollut ihmeteltävää.
Maanantaiaamuna tuli ykköstiellä vastaani uudehko Golf ja ihan sen perässä joku uudehko Toyotanräppänä.
No, tässähän ei vielä ole mitään ennennäkemätöntä. Vasta kohdikkain ollessamme huomasin, että välimatkaa autojen välillä oli kirjaimellisesti tappituntuma, noin kaksi metriä – ja edellä ajava Volkkari oli autokoulun auto, oppilas ratissaan.
Että terveisiä vain Toyota-miehelle jos tätä lukee: omaa rattimiehen vikaa, kärryn kulkupuolta ja kiireisyyttä voi esitellä paremmin jossain muualla, jos ihan pakko on. Siellä kouluautossa on varmasti ratin takana riittävästi jännitystä ja täysi työ päällä ilmankin, että joku ajaa aanelosen mitan päässä puskurista.
Sitä unohtamatta, että kouluautokin voi tehdä jonkun yllättävän liikkeen. Jos siihen suhtautuu kuten hitaampaan ajoneuvoon yleensä, pääsee vähemmällä. Valkoinen kolmio peräpeilissä ei ole ihan koristeeksi kumminkaan.
***
Joopajoo. Keskustan puheenjohtajakisa on käynnissä. Asiakysymyksistä on puhuttu ja muista. Kiertueen aluksi oli kuultu, että Väyrys-paavo opiskelee käyttämään pyykkikonetta ja joku toinen on tavallinen käymällä kaupassa.
Hesarin politiikantoimittaja loihe kommentissaan lausumaan, että nämä kysymykset ovat ennemminkin kiertueen viihdepuolta.
Pesukone ei siis ole politiikkaa.
Paitsi ne Anna Tapion koulun masiinat tietty.
***
Heip.
