Tervepä terve. Toimituksen koilliskirstun viikkoaarre ryöstetään tässä seuraavaksi.
***
Hajupolitiikka ihmetyttää.
Lueskelin viikonloppuna tietoja uusista autoista ja huomasin, että ainakin pari autonvalmistajaa on ottanut listalle jos jonkin sortin haisuttimia, eräskin saksalaisvalmistaja Air balance-nimisenä lisävarusteena.
Kyseessä on hajukapseli, joka asennetaan auton tuuletussysteemiin, ja auton käydessä kapine levittää halutunlaista aromia sisätiloihin.
Ilmiö on ehkä sukua takavuosien kammottaville tuoksukuusille, mutta surullista joka tapauksessa. Kaiken pitää nykyään tuoksua joltain, jonka joku on laboratoriossaan miettinyt.
Ja maailma kuitenkin on täynnä mahtavia luonnollisia tuoksuja. Miettikääpä vaikka savukalaa tai tuoretta valkosipulia.
Autossakin olisi periaatteessa mahdollisuudet nauttia hajuaistilla vuodenajoista ja ympäristöstä; kesäyönä sisään tulee peltojen halki ajettaessa heinän tuoksua, keväällä vaikkapa siellä täällä palavien risukasojen aromia tai leikatun ruohon tuoksua.
Mutta ei; taatusti synteettistä maustebasaarin tai partaveden käryä on autoon saatava, vaikka ajettaisiin marraskuussa halki harmaan, kuusamolaisen vaaramaiseman.
Kertokaa nyt, miksi sinnekin pitää luoda vaikutelma, että Pohjois-Pohjanmaan sijaan ollaan lentoaseman tax free-myymälässä.
***
Syksyhän on aistien aikaa jos mikä. On värejä, valoja tuoksuja, jopa hajuja, välillä kirpeitäkin.
Ja makuja. Ruoanlaitto parhaillaan on helppoa, kun puoli kärryllistä juureksia ostaa muutamalla eurolla.
Riistamiesten sakkiin uineet pistävät samaan pataan tietysti jotain villinä kasvanutta sorkkaeläintä.
Vielä, kun tässä teknologia kehittyy, saadaan nämäkin kasvi- ja eläinkunnan asiat yhdistettynä.
Lopputuloksena on se sellainen valkohäntänauris.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
