Torstain huomenet kaikille, toimituksen lounaissiiven lounaskatsaus lanataan tähän tässä nyt.
***
Syksyn kirjauutuuksista yksi on saanut huomiota melkoisesti tultuaan suomeksi markkinoille: ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on koonnut teoksen nimeltä Aitoa ruokaa.
Siinä hän ihmettelee miten teollista ja kummaa ruokaa ihmiset pienestä pitäen suuhunsa lappavat, vaikka valinnanvapauskin olisi.
Tarvetta moiselle on. Taas katkesi itseltäkin jokunen suoni ohimosta eräänä iltana television mainostauolla. Ensin tuli ruutuun sipuli, sitten veitsi ja sitten uimalasit. Sen jälkeen ilmoitettiin, että tälle itketykselle on vaihtoehtokin, sipulinmakuinen ruokakerma, jota sitten loppukuvassa pannulle loroteltiinkin.
Sanokaa nyt joku, että siinä ei oltu vakavissaan vaan kyseessä oli paha uni. Erkaantumisessa oikeasta ruoasta ollaan pidemmällä kuin Nilsson ikinä arvasikaan, jos sellaisesta perusjutusta kuin sipulistakin tehdään jotain mystistä ja pelottavaa.
Herranen aika, sipuli: se, mitä sitä ostaa ainakin kerran viikkoon ja jonka käsittelystä alkaa melkeinpä useimpien ruokien tekeminen. Kai seuraavaksi aletaan pelätä perunaa.
Kiireellä, herkillä silmillä tai oikeastaan millään ei voi perustella sitä väitettä että joku kasvirasvasössöön uutettu teollinen sipulinmaku olisi parempi vaihtoehto kuin pikaisesti itse hienonnettu oikea sipuli. Rivakasti toimien ei edes paruta mokoma. Puukko terään vain.
Sanottaisiinko, että paljoa en ihmettelisi jos joku sipulimaan omistaja loukkaantuisi ihan todella.
***
Entä sitten tämä tapaus talviaika, joka taas joitakuita rassaa. Hulluahan se onkin. Taaksepäin veivaamisen sijasta pitäisi kääntää kelloja neljä tuntia eteenpäin. Unohdetaan nyt se, että talviaika on normaaliaika, miksei täällä voitaisi ihan reippaasti loikata omalle aikavyöhykkeelle pimeäksi vuodenajaksi.
Ei sen hullummasta syystä kuin siitä, että arki-ilta parhaillaan on toivottomuus: viideltä alkaa olla jo sen verran pimeää, että arkiaskareet kuten lenkillä käynti, joku pihahomma tai muut tehdään pimeässä tai sitten haalitaan keinovaloa ties mistä. Kelloja eteenpäin renkkaamalla saisi illan tunteihin puuttuvaa luonnonvaloa.
Tuli jotenkin mieleen tämä, kun tuli vietyä talveksi klapeja saareen.
Alkaa olla kohtuullisen haastava homma kun yhtä ja samaa kuorma-autoa pitäisi saada rannassa käänneltyä niin että kaukovalojen patterista piisaa samalla kertaa valoa klapien pussittamiseen, säkkien veneeseen kantamiseen ja mieluusti vielä pitäisi nähdä pysyä laiturillakin.
Märistä vaatteista tuntee klapireissulla epäonnistuneen.
***
Sellainenkin uutinen otti silmääni, että Helsinkiin viritellään kokopuista asuinaluetta. Ekologista ja hiilineutraalia pitää oleman.
Joskus muinoin tämä tietty tuli luonnostaan, kun hätäisimmät pykäsivät torppansa ihan siitä rakennuspaikalta kaadetusta materiaalista, siis puusta.
Sama jos olisi nykyään vielä käytäntönä niin kaavoituspolitiikan tietäen kyllä nousisi peltosavimajoja paljon tässä maassa.
***
Joskushan toki tulee mieleen, että ihan suotta tässä yrittää jotenkin selittää maailmaa. Noin 27 vuotta nuoremmat osaavat sen paremmin.
Ystäväni Oskari, reilut kolme vuotta, kävi kylpylässä ja luonnehti koko laitosta hyvin ytimekkäästi.
– Se on semmoinen uimahalli, missä voi olla yötä.
***
Heip.
