Tervepä terve. Toimituksen koillisstudion viikkoraati kokoontuu tässä seuraavaksi.
***
Nappi tuntuu tuovan onnen. Kunnolla napitetut ja valahtelemattomat housut ovat mielenrauhan tekijä vailla vertaa, jollekin nappi naamariin on se, mikä pitää elämän syrjässä kiinni ja napit korvissa kulkee moni.
Myönnettävä on, että alituinen kuulokkeet korvissa paarustaminen menee vähän yli ymmärrykseni. Toisaalta tämä lupaa ehkä jotain hyvääkin. Viime aikoina entistä useampi tuntuu raportoineen kunnelleensa podcasteja; siis samantapaisia paketteja jotka joskus tunnettiin radion puheohjelmina. Näinköhän tässä kohta sitten nähdään sekin ihme, että netin sijaan tämäntapainen saa entistä isomman sijansa myös perinteisestä radiosta.
Mietin tässä nyt sellaista asiaa kuin automatkat. Kymmenen kappaleen soittolistaa pyörittävän radion seurassa verraten lyhytkin matka käy työstä. Hyvä puheohjelma tai toimitettu musiikkiohjelma on jo jotain ihan muuta. Ennen muuta ajatus alkoi askaroida tietokilpailujen suuntaan. Kun puheohjelmia osataan kuunnella verkosta, niin miksei kohta radiostakin. Joskus vuosikausia sitten radiossakin todella oli tietovisoja. Sinä päivänä huudan kuuluvan hurraan, kun tietovisailu tai parikin tekee paluun radioon; parhaillaanhan tästä puolesta ei taida olla tarjolla kuin mainio Poppikoulu lauantaipäivissä.
Puolen tunnin visasta vaan ei ole matkaviihteeksi kuin puoleksi tunniksi, mutta matkaviihteenä visailu olisi ihan A-luokkaa.
Rytmin tietysti on oltava toista kuin telkkarin tietokilpailuissa; kysymyksiä kuulija haluaa, ei jännityksen tiivistämistä.
***
Tämä tietysti tuli mieleen auton ratissa. Pääsiäinen vei retkelle Kustaviin, mikä olikin maisemiltaan oiva reissu. Kustaviin johtava tie on toki ollut kärkkäämpienkin uutisten aiheina; nopeuskamerat ja päällysteen kunto ovat puhuttaneet, eikä ihme: matkalla ei ollut juuri paikkoja, joissa ei olisi asfaltin reikiin töpötelty korjauksia.
Tässä toisaalta toteutuu se tavoite, että matkailija näkee paikkoja.
***
Turun puolessa väsätään toriparkkia, joskin siellä maaperä on nyt antanut periksi ja painunut yllättävästi. Irvileuat jo arvelivat, että monttuun uppoaa koko kaupungin ydin. Vaalihuumassa olisi varmaan ollut uskaliasta muotoilla asia niin, että keskusta pettää.
***
Kevään kulku tuntuu yllättävän. Koivutkin ovat tätä kirjoittaessa kuin Yölintu-orkesterin yllätysjuhlat. Silmuilla ihan varoittamatta.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
