Tervepä terve. Toimituksen lounaissalongin viikko-ommel tikataan tässä seuraavaksi.
***
Konsulttien ja muiden powerpoint-heppujen kapulakieltä irvaillaan säännöllisesti.
Esillä on ollut vaikkapa Pekka Himasen Sininen kirja, jossa ovat kauhistuttaneet sanat ja hinta. Kauhistuttavaa on ollut myös kauhistuneiden kielenkäyttö.
Lukemani perusteella teos on soopaa, mutta kirjasta puhuttaessa on käytetty nokkelia ilmaisuja. Esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä käytettiin sisällöstä sanaa ”epäselkokieli”.
Himanen itse taas kiisti olevansa pääministerin kanssa henkilökohtainen ystävä, mikä on jännästi sanottu. Eikö ystävyys ole aina henkilökohtainen juttu, ihmisten keskinäiseen tuntemiseen, luottamukseen ja muuhun perustuva ilmiö. Tekisi jopa mieli ajatella, että jonkun henkilökohtainen asia se on, vaikka ihminen toisen ihmisen sijaan olisikin lasagnen tai lyijylasitöiden ystävä.
Ja mitä muuta ystävyyys olisi kuin henkilökohtaista? Ministeriö- tai kaupunginosakohtaista?
Tosiasiassa kyse on ystävyys-sanan väärinkäytöstä, johon moni naminami-kielenkäytössä sortuu. Useinhan kyse on vain tuttavuudesta tai liikekumppanuudesta. Siinä ihmiset tiedetään, ei tunneta. Tuttavat voi tuntea, mutta vasta ystävyydelle tunteminen on ihan edellytys.
***
Ammattinimikkeitäkin käytetään huoletta, ja etenkin yksi käsityöporukka kummittelee puheissa. Kaikki on näet nykyään räätälöityä, jos halutaan sanoa että jossain asiassa ei haluttu komentaa.
Maanantaiaamun radiouutisissa sana tuli kahdesti, ensimmäisenä juuri pääministeriltä, joka oli sitä mieltä että kuntauudistuksessa on saneltua parempi räätälöity ratkaisu.
Mene, tiedä. Räätälit hävisivät kisan tehdasvaatteille, koska tekivät työtä joidenkin mielestä aikavasti ja kalliisti. Kuntauudistus räätälöitynäkin voi täyttää samat määreet.
Miksi muuten ei vaihdeta tässä kohdassa ammattimiestä suutariksi. Eräässä lastenkirjassa päähenkilö halusi uusiin kenkiinsä suutarilta “narinaa”, ja sitä tulee kuntauudistuksessakin, jopa pyytämättä.
Suutari aloittaa hommansa ottamalla tukevat pohjat, mutta sitä ei nyt oikein voi suositella. Seuraavaksi tärkeintä, eli paksua nahkaa kyllä tekijöiltä tarvitaan. Jos taas koko uudistuksesta tulee suutari, on eduksi jos tekijöillä on suutarin vikaa ja kyky jalkineiden tekoon. Uudistus voi täten päättyä siihen, että sen tekijät antavat itselleen monoa.
Sepäntaitoja unohtamatta: osa asioista on sellaisia että ne on kerrassaan taottava jonkun kalloon.
***
Tiistaina vietettiin kirjan ja ruusun päivää. Ruusua ei taas pidä sekoittaa vyöruusuun, joka nimensä mukaan on useimmin vyötärölle tuleva ihottuma.
Toimituksen dermatologia-osastolla jäätiin vähän epätiedon valtaan siitä, mihin iskee salkoruusu.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
