Tervepä terve. Toimituksen koillistyömaan viikkovalut tehdään tässä seuraavaksi.
***
Rakentaminen puhuttaa. Otsikoita revitään sisäilmaongelmista ja kosteusvaurioista.
Työmaiden lisäksi myös keskustelussa oiotaan. Usein aiheesta puhuttaessa jutuissa on se sävy, että vanha on aina uutta parempi ja yhdet opit pätevät kaikkeen rakentamiseen koulusta leikkimökkiin.
Taitaa olla niin, että usein jo tunnesyistäkin mieluiten pidetään harjakattoisen puutalon puolta. Mummolat ja niin edelleen. Jostain tulee sekin, että aikanaan välttämättömään tarpeeseen syntynyt rintamamiestalo on monelle ihanne. Parhaimmillaan nämä toki ovatkin kotoisia ja toimivia.
Seuraavalla vuosikymmenellä alettiin talojen myötä myydä jo jonkinlaista asumisen ihannettakin, mutta tämä jotenkin on jäänyt paitsioon. Sääli sinänsä, esimerkiksi 60-luvun taloissa on usein erittäin toimivia pohjaratkaisuja joista voisi ottaa ajatuksia uudisrakentamiseenkin.
Normeista puheenollen parhaillaan teossa onkin uusi laki, joka asettaa kovemmat ehdot uudisrakennusten energiankulutukselle.
Metkalta sekin tuntuu. Kun tiedetään, mitä lämmittäminen joka tapauksessa maksaa, on hassua ajatella, että joku rakentaisi ehdoin tahdoin energiaa tuhlaavan talon.
Tietenkään vaihtoehto ei ilmeisesti ole, että sisälämpötilasta tingittäisiin vaikka parin asteen verran.
Se on sitten toinen ihmettelyn aihe, miksi havaintojeni mukaan aika moni arkkitehtitoimisto pitää majaa vanhassa arvorakennuksessa.
***
Liekö merikalalla huonommat markkinamiehet kuin muulla. Paistettua muikkua myydään vähän joka toritapahtumassa, mutta paistettua silakkaa, joka toki on aivan eri luokan herkku, on paljon harvemmin tarjolla.
Tämä tuli mieleen risteilyllä viikonloppuna. Lautan ravintolan listassa oli tarjolla nimenomaan muikkuannos. Siinä vaan on jotain hiukan kahelin tuntuista syödä muikkuja paatissa, joka ajaa halki silakka-apajien.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
