Tervepä terve. Toimituksen koillisradan viikkotähtäimet kohdistetaan tässä seuraavaksi.
***
Viikkoa jotenkin sävyttää virkavalta.
Ei, eivät ole vielä tulleet keräämään talteen, tämän jutun jälkeen voivat harkita. Mutta viime viikko vei ensin Turun poliisiasemalle keskustelutilaisuuteen ja siitä on vakavampikin jutuntapainen rakenteilla. Sitä kyhätessä taas tupsahti postiin tiedote, jonka mukaan poliisi aloittaa maakunnassa ase- ja räjähdekeräyksen.
Niin kehnolla tolalla eivät varusteasiat sentään ole, että kansalaisilta kerättäisiin kolehtia, mutta vinteillä ja komeronperillä on jos ja mitä luvattomia torrakoita ja tussareita ja ne halutaan nyt saada hävitettäviksi.
Tarinoita on varmasti yhtä monta kuin pyssyjäkin; jotain lienee jäänyt muistoksi viime sodasta, jotain isovaarin hirvestysvuosilta. Arvaan, että näilläkin main on välipohjan puruissa tuon sortin asiaa.
Vakavissaan puhuen on kehuttava: sikäli, kun olen havainnoinut, tänä päivänä esimerkiksi metsästäjät ja ampumaurheilijat näkyvät suhtautuvan aseturvallisuuteen ainoalla oikealla tavalla eli hyvin vakavasti. On kunnon kaapit ja käytännöt. Takavuosina elämä saattoi olla vapaampaa: tuskin on yksi tai kaksi taloa, jossa tuliluikku on roikkunut hirvensarvista oven päällä tai ollut vinttikomeroon tuupattuna ihan sillä mielellä, että onpa poissa jaloista.
Poliisi toivoo tietysti, että nämä perintövehkeet eivät päätyisi vääriin käsiin. Niin tai näin, mutta luvatta perikunnan hallussa ne vähän kuin jo ovat väärissä käsissä.
Sinänsä asiasta ei passaisi liikoja vitsailla, kun muistaa, mitä jo sormen mittaisella pikkuaseella saa aikaan: reiän, josta henki pakenee. Uutisensa lukeneet tietävät.
Toisaalta uutisensa lukeneet tietävät senkin, että turvallisuustilanne ei kovin kaukana on heilahtanut ja hätäisimmät täälläkin ovat korostaneet kotivaran merkitystä.
Sitten ei voi kuin toivoa, että asia ymmärretään oikein. Jokuhan voi luulla, että oma asearsenaali on kotivaraa sekin.
Ei toki. Jos jotain pitkää on oltava reservissä, niin kiväärin sijaan kyse oli salamitangosta.
***
Ison kirjansa lukeneet tietävät, että tätä pääsiäistä edeltävää jaksoa kutsutaan myös piinaviikoksi. Lukemattomat voivat sanoa samaa. Meistä monia piinaavat katupöly ja pesemättömät ikkunat.
Sinällään on mielenkiintoista, miten etenkin pitkäperjantaissa on jokin oma, jylhä tunnelmansa ja tuskin se juontuu muusta kuin itse tarinasta.
Pääsiäinen on päänsisäinen.
***
Viikolta tuli vastaan sellainenkin uutinen, jonka mukaan valtionhallintoon on kohdistettu palvelunestohyökkäys. Kurjaa, mutta ei uutta. Viime kesän lomareissultakin muistuu mieleen eräs kuppila, jonka henkilökuntaa selvästi jokin esti palvelemasta.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
