Tervepä terve. Toimituksen koillissalin viikkokinoon istahdetaan tässä seuraavaksi.
***
Lauantaista sujui hyvä siivu uutta Tuntematon sotilas-elokuvaa katsellessa.
Ensiksi voi kehua. Aku Louhimiehen leffa on ammattilaisten työnäyte: näyttelijöistä jokainen tekee vähintään hyvää työtä ja kuvaus hivelee silmää. Kolmituntinen menee siivillä. Etenkin Eero Aho Rokkana ja Jussi Vatanen Koskelana vakuuttavat. Salolaissyntyinen Hannes Suominen on oiva Vanhala; hihittelijästä toimijaksi kasvava hahmo.
Välillä viitataan vanhaan; kohtaus, jossa komppanian rippeet marssivat hangessa ohi ristinmuotoisen näreen, ei ehkä vahingossa muistuta Laineen version alkukuvaa.
Metkasti katsoessa vaan alkoi miettiä, että ainekset ovat ehdat, mutta olisiko tarina kestänyt reilummankin dramatisoinnin.Viittaukset kotirintamalle ja siviilimaailmaan ovat oivallus, samoin Rokan nostaminen selvästi framille. Harmillisesti vaan esimerkiksi evakkoon lähtö kuitataan kovin niukasti.
Linnan kirjahan on totinen teos, vaikka siitä on jäänyt elämään sutkaus jos toinenkin. Lauantain yleisö tuntui tietävän, missä kohdassa tulee kevennys ja pääsee hörähtämään. Mietityttämään jäi, onko vaarana sanoman vesittyminen. Välissä taas kävi mielessä luopiomainen ajatus: olisiko uusi suuri suomalainen sotaelokuva voinut syntyä jostain muustakin kirjasta.
No, jotain yhteistä perimää teos tuntuu yhä olevan; avausviikonloppuna elokuvan näki likemmäs 200 000 suomalaista. Samanmoista perhekunnittain elokuvassa käymistä ei kai ole nähty sitten Turhapuron kulta-aikojen.
***
Kävipä mielessä luontopuolikin. Kun joskus tulee rujoja hakkuutöiden jälkiä kavahdettua, niin on elokuvaakin varten metsuroitu: taistelukohtauksia varten on kuvien perusteella kaadettu puu poikineen.
Että sitä minä tässä, että kai ne jätettiin metsään nurin lahopuiksi ölli- ja öttiäisten iloksi. Jos jätettiin, niin sepä taisi olla Suomi 100-teko siinä kuin elokuvakin.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
