–Murre häviää vain, jos puhuja itse haluaa sen häviävän, jos hän lakkaa puhumasta murretta, sanoi suomen kielen lehtori Tommi Kurki Turun yliopistosta.
Kurki piti juhlaesitelmän murretta vaalivan Meripirtin Kerhon 60-vuotisjuhlassa.
Syy murteen hylkäämiseen voi olla häpeä.
–Murretta lakataan usein puhumasta, kun puhuja häpeilee tai arastelee käyttää omaa murrettaan.
Murteen tutkijat ovat selvittäneet eri murrealueilla asuvien käsityksiä omasta ja muista murteista. Karjalaisilta kysyttiin rumimmasta murteesta, niin etelä- kuin pohjoiskarjalaisten mielestä Turun murre on ruminta. Toiseksi rumimmaksi nimettiin Helsingin murre.
Murretutkimuksessa suomi jaetaan kahteen isompaan lohkoon, länsi ja itämurteisiin.
Länsimurteiden ensimmäinen alue on lounaismurteet, joka jaetaan kahteen, itäisiin ja pohjoisiin lounaismurteisiin. Itäisten alue on suurinpiirtein Turunsa itään lääninrajalle, pohjoinen Turusta ohi Rauman. Lounaismurteiden ja hämäläismurteiden välissä on kapea lounaisten välimurteiden alue.
–Murrerajat eivät ole ehdottoman erottelevia, muistutti Kurki.
Esimerkiksi hän otti katajan, joka särkisalolaisittain on katava, samoin kuin välimurteisiin kuuluvissa Karjalohjan, Sammatin ja Somerniemen murteissa.
Tommi Kurki kiitteli Meripistin Kerhon työtä murteen vaalijana.
–Murre säilyy rikkaana, jos on hyvä itsetunto ja on ylpeä omasta murteestaan.
Lue lisää Perniönseudun Lehdestä
