Tervepä terve. Toimituksen koilliskrouvin viikkomaltaat säännöstellään tässä seuraavaksi.
***
Komiikka ja todellisuus syleilevät toisiaan tämän tästä ja välillä arki on kuin sketsisarjaa katsoisi.
Jonkinmoinen yhteensulautuminen tapahtui lauantaina, kun illasta piti kuluttaman pari tuntia mainion Ilari Johanssonin komediakeikalla.
Selitän. Esityksessään Johansson ihmettelee näpertelyä kaupassa myytävien juomien prosenttirajojen kanssa. Koilliskulmassa taas on ihmetelty, miten alkoholijuomien myynti on sidottu kellonaikoihin; maalliselle järjelle käsittämättömältä tuntuu, että olutpullollista ei iltayhdeksän jälkeen töistä palaava saa marketista ostaa.
No, lauantaina sai eräs keikalle jonottaja kääntyä ovelta: matkassa oli vesi- tai vissypullo, joka piti kaataman pihaan. Vasta tyhjän pullon kanssa kävi sisäänpääsy.
Jotain herkullisen ironista on siinä, että vissypullon kanssa ei sisään pääse, lavalla irvaillaan holhoukselle ja sitten äänien perusteella aivan selvästi joku katsomossa avaa esityksen aikana muina miehinä toisenkin juomatölkin.
***
Ruoan alkuperä halutaan saada selvemmin julki. Suomessahan läpinäkyvyys toki on jo kelpo tolalla, vallankin mitä kaupasta ostettuun ruokaan tulee.
Nyt maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että ravintoloiden pitäisi kertoa julkisesti, mistä raaka-aineina käytetyt lihat ja kalat tulevat.
Tuleepa mieleen, että uudistus koskisi ennen muuta keskihintaisia, tietyssä mielessä arkisia ravintoloita. Kalliimmissa paikoissahan on jo pitkään ollut kunnia-asiana kertoa vapaaehtoisesti, minkä paikkakunnan kananpoikaa on tässä ruoassa, mikä pellon porkkanaa tässä, minkä järven ahventa tässä ja niin edelleen.
Tarkoitus tietysti on hyvä, ei sillä. Kotimaista ja kunniallisesti tuotettua moni toivoo; tehotuotetun sijaan sellaista lammasta, jolle kasvattaja on voinut hyräillä, että ”tuku tuku lampaitani”.Siinä pääsee tarjoilija sanomaan, että hyvä lammas on peräisin tukusta.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
