Kerttu ja Unski ova jo pitemä aikka ollu hualisas, ku pappuk siäl yksinäs häärä.
Heiti miälestäs toi ikäne voisis jo otta vasta jotta yhteiskunna palvelui, ku niitäki sentä jotta o olemas. Mut tommone vanh jäärpää o vaa sitä miält, et kyl mää ite. Häne miälestäs kaik kunna-apu o jotta vaivasappu.
Kerttu on koittanu jutella, et jos hää otasis vaik ruakapalvelu, mut ei.
“See o nii orjalist, ku täytty ain olla passis, kosk sitä sapuska tuara. Mää syän sillon ku muu huvitta. Mul o nyyki omas santnummes kasvanei peruni, niit paremppa ei olekka.
Sihe vaa reilu voiklimp lautase reunal ja muut ei tarvit.”
Kerttu yrit viäl “Sun syämises o vähä ykspualist. Lääkärikki sanova, et tarttis jottan tuaret kans syärä.”
“Lääkäri saava mun pualestan syärä juur mitä hee tykkävä. Jos hee niitte salattie ja kurries kans pääsevä mun ikkäsän , nii hyvä o” tiuskas pappuk.
Toine asja, mitä Kerttu ja Unski o murhettunu, o see pappuka autoajamine.
Unski sanos “Mist löytty see hurja, ku mene ottama hänelt autoavame pois. Mää ei ainaka.”
Kerttu ol sitä miält, et pappukan kans täytty osata olla klooki. Ku Maireki ny on jo kirkol, nii jos saisis pappukanki innostuma muuttama sin, nii ettei häne tarttis enä pittä autot vaivoinas.
Hää ol suunnitellu simmot, et hee menivä yks pyhä ens porukal syämä. Sit syämise jälkke istutti piän aik ja vahratti ihmissi ja sit Kerttu muist “Täs o iha liki yhres rivitalos näyttö, mennäs pahuttas kattoma.”
Pappuk vilkas hänt vähä viinosi, mut ei sanonu mittä.
Myyntimiäs ol jo ovel hövelinä ja toivot heitin tervetulleks. Kerttu rupes oikke makjal äänel ihastelema, “Kyl on kaunist ja valoisa. Varmast on lämpimä huane talvel vaik ols kummone pakkane, ain on tasase lämmint.”
Kyäkinpualel hää aukas kaapei ja kehus, kui siisti asukas o enne ollu, ei mittä remonttika tarvit.
Olohuanes pappuk kysys “Onk täs enne joku kauppa ollu, ku o tommone näyteikkun.”
Kukka ei vastanu mittä, ku tiäsivä, et hää vaa piruile.
Kerttu kehus vessanki, kuin kiva, piän ja nätti seeki o ja nii siisti. Hää ol niinku hää ei ols ikä enne vessanpytty nähny.
Unski hunteras, et kyl muija nyy haksatta. Hää lyä niinpal ylitte, et ei pappuk toho lankka men. Sit menttin pihal kattoma ja Kerttu ol iha innosas. “Onpa kivan kokone piha. Etu- ja takapualel on juur mukavan kokone maaplänt, et päässe sentä vähä maat möyrimä. Ja tohon kivetyksen pääl voi pistä keinu, siin voi istu ja jutella naapurien kans. Kummossi naapurei mahta olla, onk vanhemppa väkke?”
Myyntimiäs ei tiätäny iha varmast, mut hää meinas, et kyl siält vanhemppaki väkke löytty aika suurel torenäkösyyrel .”Hää hykertel kässiäs, et nyy on simmossi kattoji, et saaran kaupa aikaseks.
Ku kaik ol syynätty, nii Kerttu kysys pappukalt “Noh, mitäs tykkät?”
Pappuk kattel vaa muina miähinä ympärilles “Mitäs mää. Mitä mul sihe o sanomist. Jos sun miäles noin kovin tekke , nii osta pois vaa. Mut kummot Unski mahta tääl viihty. Hää on kovin vaisu näköne.”
Mantar
