Aitolahden päärakennuksen ylä- ja alakerrasta löytyy saaristoteeman mukaisesti sisustettu huone.
– Olen aina ollut kiinnostunut merestä, laivoista ja saarista. En oikeastaan edes tiedä miksi, sillä en ole koskaan esimerkiksi veneillyt, omistaja Jari Suvanto pohtii.
Aitolahden kartano ja Aitolahden kylä kantavat samaa nimeä, sillä kartano on kylänsä ainut kantatila. Nykyisen päärakennuksen runko on vanhan aateliskartanon sivurakennus. Varsinainen kartano paloi nykyisen omistajan Jari Suvannon isoisän aikana vuonna 1920.
– Siitä ei jäänyt mitään jäljelle. Joku vanhoista uuneista sytytti talon tuleen. Aikomuksista huolimatta uutta kartanoa ei koskaan rakennettu tilalle, kertoo Suvanto.
Suvanto asuttaa tilaa yksin. Hänelle oli alusta saakka tärkeää, ettei kartanoon tarvitse palkata työvoimaa.
– Olen vähän sosiaalisesti ahdistuva, ja muiden käskyttäminen sotii vahvasti omaa luonnettani vastaan.
25-vuotiaana tilan johtoon siirtynyt Suvanto kyseenalaisti alusta saakka viljelijän päivärytmin.
– Yritin sitkeästi pitää kiinni kahdeksan tunnin työpäivästä, mutta siitä ei tullut mitään. Vapaa-ajan ja työn raja sekoittui heti, vaikken olisi niin halunnut. Viljelijän työ on jonkinlainen elämäntapa.
Yhden miehen tilan periaate on toiminut Suvannolle hyvin, mutta jatko mietityttää häntä.
– Ei tämä tila elätä enää itseään. Vaikka minulle on ollut luontaista pyörittää tilaa yksin, se ei ollut tilan kannalta hyvä ratkaisu.
Aitolahden koko tarina viikon 31 lehdessä.
