Viime viikolla törmäsin kaupan keksihyllyssä salmiakin ja chilin makuisiin dominokekseihin. Ei se vielä mitään, mutta samoihin aikoihin karkkihyllyyn ilmestyivät puolukkajäädykkeen ja mustikkapiirakan makuiset maitosuklaat.
Makujen yhdistelemisessä ei sinänsä ole mitään uutta. Ruokaa valmistaessamme ja mausteita lisätessämme teemme kaikki sitä. Kokit yrittävät kaiken aikaa kehitellä uusia makuja. Ai sitä ihanuutta, kun pääsisi täällä kotonakin nautiskelemaan korealaisen ja thaimaalaisen ruoan loistomausteista.
Makeissa syötävissä makuyhdistelmien etsiminen on vain mielestäni viety vähän liian pitkälle.
Viime vuosien suosikkisekoite on salmiakki. Lieneekö innoittajana ollut välillä kiellettykin salmiakkikossu, josta tuli nopeasti nuorison suosikkijuoma. Seurasi salmiakkitäytteinen maitosuklaa ja salmiakinmakuiset suklaavohvelipalat.
Nyt on myös Lontoonrae- maitosuklaata sekä Mariannepaloilla tai Omarpaloilla terästettyä maitosuklaata.
Karamelleissa salmiakin parina on usein hedelmä. Hedelmänmakuinen –sanaa on käytetty pilaamaan hedelmien mainetta vuosikymmeniä. On hedelmäkarkkeja, vadelmaveneitä, sitruunatäytteistä lakritsia…
Vähän aikaa sitten päätin maistaa sitruuna- ja inkivääritäytteistä tummaa suklaata. Pari ensimmäistä palaa maistuikin aika hyviltä. Jatkossa seurasi ällötys, joten toista levyä ei tarvinnut ostaa.
Perinteinen yhdistelmähedelmätuote on myös maustettu jogurtti. Kaikki ”hedelmät” ja ”marjat” on valikoimissa käyty läpi. Lopputulos on yleensä ällöttävän makea puuro. Sekään ei vielä riitä, sillä tuo sössö voidaan vielä ahtaa suklaapatukan sisälle. Tuloksena vadelma- ja sitruunajogurtin makuiset maitosuklaapatukat.
Sekamehuksi kutsutaan punaista väkevää litkua, josta tulee mieleen koulun ulkoilupäivät ja luokkaretket.
Valmistusaineista löytyy tusinan verran eri mehuja. Parasta mehua on kunkin hedelmän mehu kerrallaan.
Vasta viime vuosina kotimaisiltakin valmistajilta on alkanut saada kunnon tummaa suklaata. Pakko kai niidenkin on herätä, jos maitomössöyhdistelmät eivät käy enää kaupaksi.
Vaniljajäätelöä ja tuoreita mustaherukoita. Mikä on sen parempaa?
minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
