Eräs kestoaihe kahvipöydissä ja yleisönosastoissa on teiden kunto; joskus ruusuja ja usein risuja tuntuu riittävän niin yksityisteille, valtionteille kuin kaupungin ylläpitämillekin väylille. Eteläisessä Salossa, jossa yksityisautoilu on pakostakin iso osa arkea, asia vielä korostuu.
Erääseen kestokiusaan puututaan juuri nyt: joka talvi voimakkaasti routivaa ja kehnokuntoista Kaukurintietä korjataan parhaillaan ja tavoitteena on parantaa tien kestävyyttä sen, minkä resurssit antavat myöten.
Liikennemäärillä mitaten kyseessä on verraten vilkas eteläisen Salon tie. Kulkuväylänä tie on vanha; jo vuosikymmeniä sitten mäet ja mutkat tulivat tutuiksi esimerkiksi Taalintehtaan ja Helsingin välisen bussireitin matkustajille.
Raskas liikenne on kuormittanut sekin osaltaan tietä; Kiskon perinteinen kaivosteollisuus on ollut väylän käyttäjiä, ja perinne jatkuu tietyssä mielessä edelleen, kun kalkkikivilastit kulkevat kumipyörillä kohti Särkisaloa. Tie on kovilla, kun massat ja nopeudet ovat jotain muuta kuin takavuosina.
Kuljetukset ovat tietysti seurausta siitä, että elinkeinot kehittyvät ja yritykset toimivat ja tämä on toki myönteinen ilmiö.
Täydellisessä maailmassa kaavoitettaisiin paljon liikennettä aiheuttaville yrityksille toimipaikat varmasti kestävien teiden varrelta. Käytännössä luonnollisesti käynee vielä monesti niin, että infraa eli teitä joudutaan korjaamaan käytön mukaan, varmasti eteläisessäkin Salossa.
Perustellusti voi toivoa, että väli Kiskosta Perniöön olisi remontin valmistuttua entistä kestävämpi. Ennen muuta tien on oltava turvallinen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan tietysti myös oikealla asenteella liikkeellä olevia tienkäyttäjiä, sileä asfaltti yksin ei riitä.
