8.9.2011
Arvokasta työtä, osa I
Lääninrajan Puontpyölinjärvestä nostettiin alkuviikolla saaveittain kalaa.
Järven suojeluyhdistyksen nuottaukset ovat hoitoa sinällään, ja samalla selviää jotain järven kalakannasta.
Puontpyölinjärvi on esimerkki vesistöstä, jonka hoidossa on suuri merkitys rannan asukkaiden aktiivisuudella. Toistaiseksi työhön on riittänyt intoa, ja sitä pitäisi riittää jatkossakin: työ on senlaatuista, ettei se tule koskaan valmiiksi.
Entä pitääkö näin olla. Julkista rahaa tämän suuntaisille vesistöjenkohennushankkeille on saatavana, esimerkiksi Puontpyöliin tuli avustusta kaupungeilta.
Raha mennee kuitenkin poikkeuksetta kuluihin, palkoille päivien työstä eivät talkoolaiset pääse. Työn tärkeyttä ei käy kiistäminen, toisaalta ei ole ihme jos joku vuosia talkoissa käytyään väsyy.
Suuntaus on ollut pitkään sama, eikä esimerkkiä tarvitse lähteä hakemaan kauempaa kuin Kiskonjoelta tai Laukanlahdelta. Selvittelyyn ja tutkimiseen on tuntunut riittävän julkisia resursseja, asialla on oltu milloin eri projektien puitteissa, milloin oppilaitosten ja milloin ympäristöviranomaisten toimesta. Samanmoiset satsaukset käytännön töihin olisivat voineet vaikuttaa vesistöjen tilaan silminnähtävästi.
Puontpyölinjärvi on Perniön järvien joukossa tuntemattomammasta pääst ja rannoiltaan perin harvaan rakennettu. Se taas ei vähennä luontoarvoja, ehkä jopa päinvastoin. Talkoolaisille pitäisi jo sillä perustein riittämän vetoapua siinä, missä muidenkin vesistöjen hoitajille.
Tärkeää työtä, osa II
Perniön länsirannikon kylien väki on saanut paistatella viikonvaihteesta lähtien salamavalojen loisteessa.
Vuoden kylä- palkinto tuli tunnustukseksi pitkään tehdystä säntillisestä työstä.
Pokaalin kävi pokkaamassa kyläyhdistyksen väki, jolle luonnollisesti kuuluu iso kiitos siitä, että elämä kylissä on niin virkeää kuin se on. Neljä kylää on myös profiloitunut selkeästi omanluonteisikseen kokonaisuuksiksi.
Yrittäjien edustajia ei sunnuntain juhlassa kovin monia näkynyt, mutta kiitokset kuuluvat myös heille; erikokoiset metalli-, matkailu- kuin palvelualojen yritykset toimivat ja työllistävät.
Raadollista tai ei, työpaikat ovat yksi kivijaloista, joille kylän elämä rakentuu. Idylliä on varmasti helpompi rakentaa, kun työpaikkaomavaraisuus on edes jonkin suuruinen eikä kylä ole vain nukkumalähiö. Toivottavasti näin on jatkossakin.
Kyläyhdistyksen väki tekee työtään samoin kuin ylempänä mainittu järven suojeluyhdistys, käytännössä kiitospalkalla.
Toivoa sopii, että paljon näkyvyyttä saanut palkinto kannustaa jaksamaan työssä jatkossakin ja houkuttaa toimintaan mukaan edelleen uutta väkeä.
