Pitkin kuluvaa syksyä on otsikoissa pysynyt sähkö. Joko hinta tai pelot siitä, että talvella edessä voi olla sähkökatkoja. Yhtä lailla on jaettu ohjeita siitä, miten sähköä voi säästää ja miten katkoihin varautua.
Maaseudulla on voitu tuhahdella huvittuneesti; monessa talossa varautuminen on arkea. Metsäisemmillä seuduilla tai saaristossa myrsky-yötkin katkovat monesti sähköjä. Lyhyet katkot eivät kaikkia kiusaa, jos vettä saa kaivosta ja otsalampun valossa näkee keitellä puuliedellä puuronsa.
Ylimieliseen tuhahteluun ei ole varaa: riippuvuus sähköstä ei ole vain kaupunkien ongelma. Maallakin on rakennuksia ja toimintoja, joille pidemmät katkot ovat myrkkyä.
Tähän lehteen on koottu asiaa kaupungin näkökulmasta: Salolla on alueella tuhansia neliöitä tilaa, joiden osalta sähkökatkoihin on jo varauduttu tai suunnitelmia laaditaan. Teknisen varautumisen lisäksi tarvittaneen luovuutta ja tarmoa. Kukaan tuskin jää vaille hoitoa, ruokaa tai oppituntia.
Se, että media pitää asiaa esillä, ei ole pelkojen lietsomista vaan arjen toimivuuden ja turvallisuuden edistämistä.
Uutisointi kertoo siitä, miten ylelliseen Suomessa on totuttu: sähkön toimitusvarmuus on ollut yleensä erinomainen ja sen varaan on laskettu paljon. Viisautta sen säästäminen on joka tapauksessa.
Outo poisto
Valtakunnan politiikassa on puhuttanut uudistuva luonnonsuojelulaki. Eduskunnan ympäristövaliokunta poisti lakiesityksestä ennen sen lähettämistä eteenpäin muun muassa kohdan, jonka mukaan uhanalaiset luontotyypit pitää huomioida maankäytössä kuten kaavoituksessa ja ympäristöluvissa.
Monimuotoisuus- ja lajikato on tosiasia. Uhanalaisten luontotyyppien huomioimisen pitäisi olla itsestään selvää ilman lakiakin.
