Perniöläiset veneenrakentajat saivat eilen röyhistellä. Teijolaisen Marine Alutechin rakentamat uutuusveneet luovutettiin Merivoimille ja lisää rakennetaan vielä tämän vuoden aikana.
Tilanne ei ole sinänsä uusi; Teijolta on toimitettu vuosien aikana kalustoa eri viranomaisille myös ulkomaille aina Aasiaa myöten. Harvassa pienessä kylässä rakennetaan vastaavanlaisia erityistuotteita kuin Teijolla. Hyvistä tuotteista huolimatta kaupankäynti ei ole ollut aina itsestään selvää, varsinkin kotimarkkinoilla viranomaisten resurssit kaluston uusimiseen ovat olleet niukanlaiset.
Nähtäväksi jää, mitä puolustusvoimauudistus venekaluston osalta tarkoittaa. Merivoimien puolesta eilen annettiin kommentti, jonka mukaan merisodan kuvan muuttuminen tarkoittaa uusia vaatimuksia myös kalustolle. Tämän voi tulkita niin, että uusille aluksille on jatkossakin tarvetta.
Näin toivoisi; Teijolla on satsattu viime vuosina paljon esimerkiksi toimitiloihin kuten halleihin. Vain jatkuva tilauskanta takaa sen, ettei tärkeä osaaminen valu seudulta pois.
Arjen historiaa
Perniöläinen lähimenneisyys on harvinaisen hyvin kirjoissa ja kansissa.
Tänä vuonna on julkaistu jo kaksi kirkonkylän menneistä vuosikymmenistä kertovaa kirjaa, ja kolmas on tuloillaan. Antero Peijosen kirjoittama kirkonkylän ytimen, Pesän, taloista kertova kirja ja Seppo Nummen toimittama Leskenkujan tarinat koonnut teos ovat olleet jo varsin suosittuja.
Kirjojen tekemiseen on käytetty valtaisa määrä työtunteja ja ne on toteutettu huolella. Parempaa kiitosta kuin hyvin käyvä kauppa eivät tekijät voisi saada.
Kirjat eivät kerro niinkään suurmiesten ja kartanoiden loistosta, vaan tuiki tavallisista asioista; kaupparakennuksista, asuintaloista, humoristisia sattumuksia ja yksityiskohtia unohtamatta.
Arjen ja tavallisten asioiden historia kiehtoo ja kiinnostaa. Samalla se voi houkutella tutustumaan myös ei-arkiseen menneisyyteen. Se on hyvä ja antoisa harrastus.
