Vaikka ilmat ovat olleet näihin päiviin asti kesäiset, on kalenterin mukaan siinä mielessä alkamassa syksy, että monenlaiset harrastukset ovat alkamassa.
Monenlaisista voidaan puhua eteläisessäkin Salossa, saati koko kaupungin alueella: yksin kansalaisopiston puitteissa järjestettäviä kursseja on lähes 800. Kun tähän päälle lisätään kaikki muu tarjonta, nousee lukumäärä aina vaan.
Tarjonnan kirjo on laaja: urheilua ja liikuntaa, kädentaitoa, kieliä, kuvataiteita ja niin edelleen.
Harrastamisen hyviä puolia on tutkittu. Vaikutukset on helppo tiivistää: tietojen ja taitojen koheneminen ja kanssakäyminen ovat varsin yksiselitteisesti elämänlaatua kohentavia tekijöitä. Henkisen pääoman kasvamisestakin voisi joku kaunopuheisesti mainita.
Maininnan ja muistamisen arvoinen asia on sekin, että erilaisissa harrasteissa pyörii ohjaajien, vetäjien kautta melkoinen määrä työtä. Jumppapiirin tai kansalaisopiston kielikurssin vetäjän työsarka harvoin jää parin tunnin opetuskertaan, vaan työ seuraa myös kotiin. Tämä työ tehdään usein, jos ei kiitoskaupalla, niin kuitenkin varsin maltillisella korvauksella. Miettiä voi, millainen hintalappu kaikelle tulisi, jos ei vapaaehtoisen tekemisen kulttuuri olisi näin vahva. Opettaminen ja harrastustoiminnan ohjaaminen antanee myös vetäjilleen jotain.
Voi ajatella, että toisella puolella kohteliasta sitoutua harrastukseen niin, että se ei alkuinnostuksen jälkeen jää.
Yksi keino lienee se, että harrastuksia ei rohmuta joka illalle. Niitäkin perheitä on, joissa mennään päivittäin kiireisellä minuuttiaikataululla vanhempien ja lasten harrastuksesta toiseen.
Kysyä voi, käykö harrastaminen siinä tapauksessa jo ennemminkin kalvamaan elämänlaatua.
