Salossa seurakunta elää jännittäviä aikoja. Kirkkoherranvaali on käynnissä, vaikkakin ennakkoäänestys on alkanut laiskanlaisesti.
Näin ei tarvitsisi olla.
Osalle ihmisistä kirkko ja seurakunta ovat etäinen asia. Jotkut karkotti tiehensä kohua herättänyt homokeskustelu.
Siinä rinnalla on koko joukko niitä ihmisiä, jotka voisivat ja joiden pitäisikin uurnilla käydä. Seurakunnan roolin hädänalaisten auttajana näkeviä, entistä pontevampaa sananjulistusta toivovia – ja sitten heitä, jotka haluavat seurakunnalta itselleen tai läheisilleen toimintaa ja palveluja lähellä kotia.
On totta, että seurakunnissa päätöksiä tehdään luottamuselimissä. Siinä mielessä seurakunta on vähintään yhtä demokraattinen asia kuin kunta – ja samalla lailla asiallisen kritiikinkin luvallinen kohde joskus.
Yhtä totta on se, että kuten kuntapuolella, virkamiesten on helppo käyttää valtaa ja tehdä yhteisöstä näköistään. Aina se ei ole lainkaan paha asia. Jos seurakunta halutaan pitää nykyisenlaisena osana yhteiskuntaa tai jopa antaa sille entistä enemmän roolia, siitä pitäisi tehdä jäsentensä näköinen eli saada johtoon äänestäjien enemmistön mukainen mies tai nainen.
Yhdentekevä asia ei ole; Salonkin seurakunta on jo niin iso toimija, että sen johtoon astuva kirkkoherra on paljon vartija.
Toisaalta kyseessä on myös mahdollisuuksien virka.
