Viime päivät on puheenaiheena ollut yksi yli muiden.
Norjan ampumavälikohtaus on järkyttänyt suomalaisia ehkä ulkomaanuutiseksi harvinaisella tavalla. Tämän voi päätellä siitä, että asia on herättänyt keskustelua kaduilla ja kassajonoissa, paikoissa joissa puheenaiheet yleensä ovat luokkaa kevyempiä.
Silmitön väkivalta on tullut niin lähelle, että siitä on mahdoton olla liikuttumatta.
Asian puiminen on vasta alussa ja jo nyt esimerkiksi internetin keskustelupalstat ovat täynnä mitä kirjavimpia ja raivokkaimpia kannanottoja aiheesta.
Maanantaina selvisi, että teot tunnustaneen Anders Behring Breivikin vangitsemisoikeudenkäynti pidetään suljetuin ovin. Poliisi ei seuraajien pelossa halua tämän julistavan julkisesti ideologiaansa muille ja ehkä seurattavaksi.
Riittääkö tekijän sulkeminen? Pääsi Breivik ääneen tai ei, vastaavanlaiset kiihkomielet kyllä jatkavat verkossa ajatusten vaihtoa ja suunnitelmiensa esittelyä.
Julkisuudessa olleita kuvia saarelta katselemalla ymmärtää, millainen painajaismainen näkymä pelastajia on odottanut.
Tekijänsä mielestä kaikkeen tapahtuneeseen voi olla looginen, perusteltu syy. Sivullisen silmään logiikka on pelkkiä huteria aasinsiltoja ja ratkaisu käsittämätön.
Kristinuskon tai poliittisen näkemyksen kanssa teolla voi tekijänsä mielessä olla yhteys, mutta mahdottomalta tuntuu ajatus siitä että kymmenien nuorien silmitön ampuminen veisi eteenpäin mitään aatetta.
Tämänkaltainen kärjistyminen on tuttua Suomestakin. Kouluammunnoissa oli kyse pohjimmiltaan samanlaisesta asiasta; hiljaa laaditusta suunnitelmasta jonka toteutuessa surmansa saivat varsin lähellä olleet ihmiset. Terrorismi ei aina ole valtion rajat ylittävää toimintaa. Jostain kumpuaa viha, ja tuhannen taalan kysymys on, mistä.
Vaikka väyliä sanoa asiansa on tietoverkkojen aikana järjettömästi, pelkkä suusanallinen purkautuminen ei näytä riittävän.
Yksi ratkaiseva ero esimerkiksi kouluampujiin viime viikon tapauksella on. Norjan ampuja jäi henkiin. Vaikka häntä ei päästettäisikään julkisuuteen patsastelemaan, häntä tullaan kuulemaan ja teot selvittämään tarkoin. Näin saadaan toivottavasti riittävästi työkaluja sen varalle, että seuraava vastaavanlainen tapaus voidaan estää ajoissa. Tähän työhön tarvitaan varmasti muidenkin kuin norjalaisten panosta.
Viikonloppuna norjalaissaarella menehtyneitä sekään ei tuo takaisin.