Energian hinta puhuttaa ja sapettaakin, samoin ruoan hinnan nousu. Viimeistään tärkeää kahvipakettia hankkiessaan suomalainen voi päästää ruman sanan: monessa tapauksessa hinta on lähempänä kymppiä kuin viitosta.
Monessa kotitaloudessa tilannetta harmitellaan varmasti ja aivan takuulla myös ravintoloissa, joissa muutenkin riittää ratkottavia ongelmia: raaka-aineiden hinnat nousevat niin ikään, työvoimapula rassaa, ostovoima kutistuu ja parin vuoden pandemian peruinakin lienee paljon setvittävää. Voi vain toivoa, että yrityksissä löydetään keinot ratkaista yhtälö.
Kotikeittiöissä kuvio on ehkä astetta helpompi.
Lauantaina vietetyssä Lähiruokapäivän tapahtumassa kysyimme, mistä perniöläiset ensiksi tinkivät tai mistä ainakaan eivät tingi, jos hinnat jatkavat kohoamistaan. Juttu löytyy sivulta seitsemän.
Kauppakassin sisältö muuttunee pakosta eikä asian väheksymiseen ole syytä: vähävaraisimmille hintojen nousu voi tarkoittaa sitä, että taloudelliseen tai ruoka-apuun tulee todella tarve. Se taas ei ole välttämättä vain huono asia, että jokainen tarkastelee ostotottumuksiaan kriittisesti. Perusruokia tekee edelleen varsin edullisesti: suunnitelmallisuus, kekseliäisyys ja pieni vaivannäkö kotikeittiössä palkitaan. Syksy on kotikokkaajan näkökulmasta joka tapauksessa loistoaikaa: esimerkiksi kotimaisten juuresten hinta ei toki ole noussut samoin kuin esimerkiksi kahvin tai lohen. Sen korvautuminen vaikkapa kotimaisella silakalla olisi monin tavoin tervetullut asia.
Lauantain kyselyssä selvisi, että ylimääräiset herkut ovat ne, joista ensiksi tingitään. Ehkä voisi ajatella niinkin, että myös herkut kokevat inflaation, jos niitä on koko ajan kaapissa: vasta karkkipäivänä hankittu namupussillinen sitä hyvältä maistuukin.
