Salon länsirannikon kylistä, Teijolta ja Matildedalista, on herätty vaatimaan parempia kulkuyhteyksiä palveluiden pariin.
Kaupungin palveluliikenne on pyörinyt jonkun aikaa uudessa muodossaan, mutta muoto ei vielä kuntalaisia tyydytä. Epäkohtia on löydetty ainakin kaksi isoa: se, että asioille kyliltä pääsee vain pari kertaa viikossa ja kumpikaan ei osu arkipäivän aamuun.
Soraäänet eivät tässä tapauksessa ole pelkkää purnausta. Ennen kuntaliitosta hehkutettiin monessa käänteessä viherkaupunki-käsitettä. Monessa mielikuvassa Salo oli myös elävien kylien kaupunki. Se kuitenkin edellyttää sitä, että julkinen liikenne, olkoot se millä periaattein vain järjestettyä, toimii kattavammin kuin nyt.
Töissäkäynti reuna-alueilta keskustassa päivittäin vaatii ilmeisesti jatkossakin omaa autoa, mutta jäljelle jää aika monta muuta kuntalaisryhmää joiden pitäisi myös liikkua isompaan taajamaan säännöllisesti. Autottomat ikäihmiset ovat vain yksi esimerkki. Auton omistamista ei voida edellyttää, syitä joiden nojalla autoa ei voi omistaa eikä ajaa on useita.
Teijon puolesta luovutettiin kaupungille yli sadan ihmisen allekirjoittama vetoomus vuorojen rukkaamiseksi. Vuoroja suunniteltaessa voisi olla hyvä lähtökohta miettiä, kauanko omalla kohdalla olisi väli, jonka jälkeen on päästävä keskustaan.
Sen voi sanoa heti, että on talossa pakastin tai parikin, viisi päivää ruokakauppakäyntien väliksi on liikaa.
Tietysti kala-asiaa
Särkisalon koulussa vietettiin eilen reipas päivä kaloja tutkien ja onkien.
Koulun ja kalastusalueen järjestämässä kalapäivässä on hienot tavoitteet: päivä on samalla sekä biologiaa että kotitaloutta.
Aiheesta ei ole syytä kenenkään hermostua, vaikka päivä menikin muussa kuin tavallisessa tuntiopetuksessa, kyseessä ei ollut kuitekaan pelkkä huvipäivä.
Särkisalossa, saaressa on aina useimmilla ollut jonkinlainen suhde mereen. Outoa olisi sekin, jos koulussa ei perehdyttäisi paikkakunnalle vahvasti leimansa antaneeseen luonnonelementtiin ja sen erityispiirteisiin.
