Säästä riittää puhetta aina, ja alkukesän aikana sitä tuntuu riittäneen erityisesti.
Sateita ei ole manailtu, päinvastoin niiden puutetta. Eteläisessä Salossa saatiin pieni ripsaus alkuviikosta, mutta edelliskerrasta onkin aikaa yli kuukausi. Kuiva, lämmin jakso on jo niin pitkä, että normaaliin vaihteluväliin se ei mahdu.
Moni lomalainen toivoo poutaa, mutta monet ovat myös ne osoitteet, joissa sadepulaa todella harmitellaan. Metsäpaloriski on edelleen korkea, ja maatiloilla eletään parhaillaan tuskaista aikaa. Koko maan mittakaavassa osa sadosta on menetetty; MTK arvioi sadosta hävinneen jo tonnin viljaa hehtaaria kohti. Eteläisessä Salossakin odotukset ovat vaatimattomia.
Keinokasteluun varautuneilla puutarhaviljelmillä kastelun tarpeeseen on varauduttu, mutta esimerkiksi juurikas- ja viljatilojen vinkkelistä vesi tulee kohta liian myöhään. Tai liian rajuna: läpeensä kuiva maa ei kovin runsaita sateita pysty heti ottamaan vastaan.
Viljelijä elää säiden armoilla ja tietää sen, mutta kuluva kesä on jo lajissaan poikkeus. Kysymys on luonnollisesti taloudellinenkin; tilan tilipussi jää kevyeksi, jos satotaso on alhainen. Lopulta kyse on lovesta koko paikallistaloudessa.
Kerrannaisvaikutuksetkin pitää muistaa: kuivuus voi aiheuttaa esimerkiksi rehupulaa myöhemmin, kun heinäsato jää huonoksi. Sanomalehti Kaleva taas kertoi, että kuivuuden vuoksi pelloista irtoaa maa-ainesta ja pöllyävä hiekka taas haittaa kasvien kasvua.
Ruokapulaa ei tule, jos vaje paikataan varastoista tai tuonnilla eikä sadon pienuus näy esimerkiksi leivän kuluttajahinnoissa. Sitä suuremmalla syyllä on syytä suosia kotimaista ja ostaa se, minkä viljelmät suinkin tuottavat.
