Salossa tiistaina vanhuspalvelulain tiimoilta järjestetty yleisötilaisuus veti valtuustosalin täyteen väkeä.
Ei ihme; aihe koskettaa isoa joukkoa salolaisia – ikäihmisten itsensä lisäksi muun muassa heidän omaisiaan.
Illan suosio osoitti, että vaikka sähköisiä ja muita tiedotuskanavia on käytettävissä, on perinteinen yleisötilaisuus joskus paras vaihtoehto.
Tilaisuus myös muistutti, että tilastot ovat tilastoja. Vanhuspalveluiden johtajan Hannele Lyytisen lukujen valossa Salossa asiat ovat keskimäärin mallillaan ja laatusuosituksia on noudatettu ennen lakiakin.
Hyvä niin, mutta se ei ole koko totuus. Yleisön joukosta tulleet kysymykset ja kritiikki muistuttavat, että tilastojen lomaan jää myös epäkohtia ja puutteita. Niistä pitää ainakin ottaa opiksi vastaisen varalle.
Isompi asia on se, miten ja kuka hoitaa ikäihmiset jatkossa. Tiistaina muisteltiin, miten yhteiskunta alkoi ottaa 1970-luvun alusta lähtien roolia ikäihmisten hoidossa. Yksi tekijä oli vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki. Tiistaina ounasteltiin, että jatkossa perheet ottavat jälleen enemmän vastuuta.
Kuin sattumalta perheoikeuden professori Urpo Kangas esitti eilen Ylen haastattelussa samansuuntaista: Kankaan mielestä lakiin voitaisiin kirjata velvollisuus auttaa köyhiä vanhempia. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi velvollisuutta auttaa laitospaikkojen kuluissa, jos vanhempien eläke ei riitä. Käytännössä harvalla kuitenkaan jää ylimääräistä rahaa tähän tarkoitukseen käytettäväksi, vaikka halujakin olisi.
Elatusvelvollisuus oli mukana aikanaan köyhäinhoitolaissa, joka kuitenkin hyvinvointivaltioon sopimattomana mitätöitiin. Kankaan ajatus kuulostaa kuin nykyärjestelmän purkamisen aloituskehotukselta. Siihen tuskin on syytä mennä. Ehkä tärkeämpää olisi, että omaiset ottaisivat ilman lakia mahdollisuuksiensa mukaan vastuuta läheistensä hoitamisessa. Tätä tarvitaan etenkin, jos kunnan resurssit ovat tiukoilla.
Uusi vanhuspalvelulaki on hyvä selkänoja ja tae siitä, että kukaan ei jää hoidotta. Kunnissa on hyvä muistaa, että laista saa poiketa ylöspäin, jos mahdollisuuksia on.
