Kylien elämästä on kerrottu Perniönseudun Lehden sivuilla vuosien aikana lukemattomia kertoja.
Joskus sävy on ollut synkkä, esimerkiksi silloin kun kylän koulu on uhattuna. Vastaavasti myös iloisia uutisia on kerrottu, samoin tehty niitä juttuja, joissa pohditaan, mitä kaikkea kylä voisi tehdä.
Yksi esimerkki viimeksi mainitusta sarjasta löytyy hiukan Uudenmaan läänin rajan tuolta puolen; Tenholan laitamilla sijaitsevassa Prästkullassa kyläläiset käärivät hihat ja aikovat jatkaa kylän päiväkodin toimintaa yksityisenä päiväkotina sen jälkeen, kun ovet on kaupungin puolesta suljettu. Toimija jatkossa on paikallinen kotiseutuyhdistys.
Kyseessä on jo paljon muodollisempi toiminta kuin kylään joskus mielikuvissa yhdistetyt vapaamuotoiset talkoot tai muut tempaukset. Päiväkodin pyörittämisellä on omat reunaehtonsa ja säädöksensä – toisaalta tenholalaisten esimerkki osoittaa, että yhdistyksestä voi olla tällaistakin palvelua järjestämään.
Toiminnan käynnistämisessä ja jatkamisessa tarvitaan paitsi palkattuja ihmisiä, myös kyläläisten tekeviä käsiä. Samasta pienten purojen periaatteesta on kyse usein kylissä: kun monta ihmistä tekee, syntyy paljon. Sama pätee tällä kerralla rahoituksessa; Prästkullassa yksi kulmakivi on avustus.
Suomen kylätoiminta ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja, taannoin edesmennyt Eero Uusitalo toisti usein ajatusta siitä, että kylistä on tulossa pienin hallinnollinen yksikkö. Voisi ajatella, että Tenholassa on otettu askel juuri siihen suuntaan.
