Harva olisi uskonut, että Perniön lukio ylittää alueellisen ja valtakunnallisenkin uutiskynnyksen lukuvuoden aikana monesti.
Lakkautuspuheiden kohteena koulu on ollut ennenkin, mutta aikeet ovat jääneet esitysten tasolle.
Rauhallisen arjen ei voi kuitenkaan katsoa palanneen kouluun. Intoa täynnä rehtorin toimeen tarttunut Altti Pikkarainen päätti jättää tehtävänsä jo vuoden jälkeen ja tämä tarjosi mahdollisuuden Salon sivistystoimelle esittää, että lukio muutettaisiin Salon lukion filiaaliksi, eräänlaiseksi sivutoimipisteeksi.
Salossa luottamuselimet ovat suhtautuneet asiaan ristiriitaisesti. Opetuslautakunta ei nielaissut esitystä filiaalin perustamisesta sellaisenaan, vaan palautti asian uudelleenvalmisteluun.
Valtuusto teki puolestaan koulun aseman vähän tukalammaksi poistamalla omaa rehtoria varten tarvittavan määrärahan. Näin oman rehtorin säilyttäminen vaatisi tämän summan osalta uuden valtuustokäsittelyn. Soutamisen ja huopaamisen makua kysymyksessä on väkisinkin.
Asiassa on edelleen paljon kääntämättömiä kiviä. Vasta halustavasti on hahmoteltu sitä, miten lukion oppitunnit saataisiin sovitettua yhteiskoulun katon alle.
Ajatus on kunnollisen tutkimisen arvoinen, jos sillä saadaan tehostettua sekä neliöiden käyttöä että opetusta. Jos päiväkodit saataisiin yhdistettyä lukion tiloihin, jäisi kaupungille käsiin vain kaksi pientä päiväkotirakennusta ja yksi huoneisto. Kaupungin mittapuulla ne lienevät helpoin mahdollinen myytävä, jos vertailukohtana ovat vanhat kunnantalot.
Ajatuksena yhdistäminen ei ole uusi, yläkoulun ja lukion yhdistelmiä toimii Suomessa useita. Ainakaan siihen ajatus ei saisi kaatua, että näin ei ole ennenkään Salossa toimittu. Mielenkiintoinen ajatus on se, olisiko yhdistämisellä vaikutusta siihen, moniko valitsee oman lähilukion peruskoulun jälkeen.
Lukio tarvitaan Perniössä jo siksikin, että oppilaat eivät toisaalle mahdu.
Pelkona on ollut, että filiaaliksi muuttuminen on koulun lähtölaskennan alku. Itsenäisenä kouluna sen liikkumavara olisi tietysti isompi ja koulua olisi mahdollista kehittää tiettyyn suuntaan, kuten rehtorikin toivoi.
Melissa Petters ja yhdeksän laudaturia nosti koko Perniön lukion valtakunnan uutisiin viime viikolla. Kun vastaavia tuloksia on totuttu lukemaan lähinnä ”eliittilukioista”, on kemiöläisabiturientin saavutus ilahduttava näpäys suurten kaupunkilukioiden ylivaltaa vastaan.
Saavutus on tietysti Pettersin oma, mutta toki se kertoo myös siitä että opetus ja oppimisympäristö ovat hyvällä tolalla.
Nähtäväksi jää, miten erinomainen tulos vaikuttaa siihen, miten kouluun jatkossa suhtaudutaan.
