Viime viikon iso uutinen maakunnassa oli tieto siitä, että eduskunta alkaa kevään aikana käsitellä lakia, jolla perustetaan Teijon kansallispuisto.
Jos kaikki menee kaavaillusti, ensi vuonna tähän aikaan alueelle ohjaavat kansallispuiston kyltit.
Kansallispuisto on mielenkiintoinen muutos; alueen statuksen vaihtuminen tuo tullessaan paljon muutoksia siihen, mitä alueella tapahtuu tai ei tapahdu. Toisaalta tavallisen nuotiomakkaranpaistajan, kalassa tai sieniretkellä kävijän vinkkelistä juuri mikään ei muutu, paitsi se, että rajuja hakkuita ei enää alueella nähdä. Metsät, rannat, kalavedet, polut ja pitkospuut pysyvät paikoillaan kaikkien saavutettavissa.
Kansallispuistojen verkko on luksusta sinänsä; niihin pääsee ilmaiseksi ja verkoston laatimisessa on huomioitu myös se, että samalla tulevat rauhoitetuksi erilaiset luontotyypit.
Teijon arvosta kertoo jo se, että sillä on katsottu olevan niin ainutlaatuisia piirteitä, että alue kansallispuistoksi on nousemassa.
Salon matkailulle muutos on pitkävaikutteinen piristysruiske. Kartanoiden, ruukinkylien ja saariston kaupunki on nyt myös kansallispuiston kaupunki. Taloudellisestikin muutoksen on arvioitu olevan selvä. Matkailuelinkeinolle muutos avaa varmasti mahdollisuuksia, kunhan ne maltetaan käyttää hyvin.
Eteläinen ja lounainen rannikkoseutu on kohtalaisen hyvin kansallispuistoilla katettu; aivan Teijon naapurina on Saaristomeren kansallispuisto, joka jatkuu Kemiönsaaren vesille. Tammisaaren saaristolla on oma kansallispuistonsa ja itäisellä Suomenlahdella omansa. Lisäksi Espoon Nuuksiossa on kansallispuisto.
Teijon voi odottaa nousevan näiden rinnalle tasaveroisesti kiinnostavaksi kohteeksi. Samalla sen tulo kuvioihin mukaan tasaa kuormitusta muissa puistoissa.
