Skip to main content

Viime viikon valtakunnallisista uutisista yksi nousee synkkyydessään yli muiden.

Tapaus, jossa rattijuoppo ajoi pikkutytön kuoliaaksi Helsingissä,  on herättänyt kovaa  keskustelua.
Julkinen keskustelu syntyy kerrankin aiheesta; turhempaa kuolemantapausta on vaikea keksiä.

Ensiavuksi vastaavanlaisten tapausten estämiseen on esitetty niin rattijuopumusrajan laskemista kuin alkolukkoa autoihin.

Promillerajan säätäminen vaikuttaa näpertelyltä.   Juovuksissa ajamaan mielivä tekee sen, oli lakiin kirjattu rajaksi puoli tai puolitoista promillea.   Koko raja puolestaan on täysin tarpeeton heille, joille on jo ennestään selvää että humalassa ei rattiin mennä.  
Kyse ei ole laista vaan juovuksissa ajamisen itselle ja muille aiheuttamasta vaarasta. 

Entä tapaus alkolukko?  Se estää tietysti  uusien autojen ajamisen humalassa tehokkaasti .  Rattijuopon auton ei tarvitse olla uusi.    Uudenkin auton laitteeseen voi tietysti  puhaltaa karhunpalveluksen tekevä selvempi kaveri tai sitten alle voi löytyä vanha laina-auto.
Rattijuoppo ei ongelmana ole tuntematon maaseudullakaan.   Käytännössä viikottain Salonkin alueella käryää kuskeja, joiden oikea paikka olisi kotisohvalla.

Poliisivalvonnan määrä koettaneen varsin vähäiseksi, juuri muulla ei voi selittää sitä että liikenteeseen lähdetään välillä aivan tolkuttomassa kunnossa.   Toisaalta on myös väärin, että ainoa joka pitää humalaisen poissa ratista, on kiinnijäämisen pelko.  Ymmärryksen siihen, että tien päälle lähdetään vain selvänä, pitäisikin lähteä jostain ihan muualta.  

Joissain tapauksissa kärähtäminenkään ei kuskia itseään juuri hetkauta;  kortti voi jäädä poliisin haltuun mutta matka omalla autolla jatkuu vaikka vara-avaimia käyttäen heti, kun mustamaija on hävinnyt näkyvistä.  Tällainenkin tapaus todettiin hiljakkoin Salossa.     
Rattijuopumuksista on helposti eroteltavissa erityyppisiä tapauksia.  Ihan puhtaasta vahingosta ei voi puhua silloinkaan, jos juhlien jälkeisenä päivänä puhalluskoe antaakin yllätystuloksen.   Nämä tapaukset usein oppivat kerrasta.

Toinen ääripää ovat toistuvasti ratista käryävät tapaukset,  joiden hälläväliä-asenteella ei ole niin väliä käykö käry ja onko autokaan ihan liikennekunnossa.

Näissä tapauksissa ei auta itse rattijuopumukseenkaan puuttuminen. Taustalla  on varmasti syrjäytymistä ja monenlaisia ongelmia, joista humalassa ajaminen on vain yksi näkyvä oire.
On hyvä, että asiasta keskustellaan ja mietitään ratkaisuja.   Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole vain alkoholiongelma.

Jaa artikkeli:
ASDF