Tänään vietetään suomalaisen musiikin ja samalla Jean Sibeliuksen päivää. Säveltäjän nimi lienee kaikille tuttu, tuotantoa ei ehkä liikaa tunneta – mutta yleisesti ottaen suomalaiseen musiikkiin on mahdoton olla törmäämättä, avaapa radion tai meneepä valintamyymälään.
Radioiden soittolistojen kautta kotimaiseen tuotantoon avautuva kuva jää kapeaksi, mutta aktiivisempi harrastaja vakuuttuu helposti siitä, että jatkuvasti julkaistaan mitä monipuolisinta ja mielenkiintoisinta kevyttä ja klassista musiikkia. Kaikki ei päädy stadioneille tai television viihdeohjelmiin, mutta levykaupan laareja penkova löytää helmiä, sattuipa käteen jotain vuosikymmenten takaa tai uutuusjulkaisu.
Harva saa ensikosketustaan musiikkiin koulun musiikkitunneilla: useimmissa kodeissa ainakin joskus soi musiikki, monessa lauletaan ja soitetaan. Jo päiväkoti-ikäiset osaavat napauttaa suoratoistopalveluista kuullakseen vaikka mitä.
Musiikkitunneilla on tärkeä tehtävä: niillä tietysti kerrotaan perusasioita opeteltavasta aiheesta ja ennen muuta kokeillaan itse laulamista ja soittamista ja sen myötä ehkä innostutaan asiasta harrastukseksi tai jopa työksi asti.
Tämän päivän lehdessä vieraillaan Särkisalon koulun musiikkitunnilla. Se, mitä lauletaan ja soitetaan, on elänyt vuosien myötä vaikka ikisuosikit pitävät pintansa. Mielenkiintoista on se, että lapset toivovat saavansa laulaa englanniksi. Toive on helppo ymmärtää, mutta samalla soisi myös kotimaisten kappaleiden pysyvän ohjemistossa jo siksi, että usein niiden tekstit ovat runoutta parhaimmillaan, kaunista ja kekseliästä äidinkieltä, omaksumisen arvoista itsessään.
