Perniön yhteiskoulussa on pidetty alkuviikon ajan infotilaisuuksia oppilaille. Aiheena on ollut turvapaikanhakijaoppilaat, jotka aloittavat valmistavan opetuksen ryhmissä opiskelun tammikuussa. Tämän hetken tiedon mukaan tulijoita yhteiskouluun on 33 ja he käyvät koulua kevään ajan.
Infotilaisuudet ovat perusteltu ratkaisu; tulokkaat herättävät varmasti kysymyksiä, ajatuksia, pelkoja ja epäluulojakin. Asiallisen tiedon jakaminen ja kysymyksiin vastaaminen on tässä kohdassa se, mistä lähdetään liikkeelle.
Ovia ei voida sulkea: koulutuksen järjestäminen on kunnan tai kaupungin tehtävä, ja jos kunnassa turvapaikanhakijalapsia on, heidät on johonkin kunnan kouluista sijoitettava.
Käytännössä koulutie tietenkään ei ole samanlainen kuin kantasuomalaisilla: muualta tulevilla oppivelvollisuusikä voi olla jo lähellä loppuaan ja opetuksessa keskitytään lähinnä kieleen ja suomalaisen tapakulttuurin opettamiseen.
Tiistaina tilanne tiivistyi yhteen lauseeseen: nyt pakolaiskriisi koskettaa Perniötä. Kun kyseessä on yleiseurooppalainen haaste, olisikin outoa, jos se jotenkin ei heijastelisi myös omalle paikkakunnalle, etenkin jos paikkakunta sijaitsee ruuhka-Suomessa.
Tavoitteen on pakko olla siinä, että tulijoihin osataan suhtautua asiallisesti. Kritiikittömyyteen ei ole varaa, mutta ei myöskään lähtökohtaiseen vihamielisyyteen. Tärkeintä olisi, että asiasta osataan keskustella oikean tiedon varassa.
Iso vastuu jää vanhemmille: jos kotona puhutaan netin keskustelupalstoilta imettyä aivan paikkaansapitämätöntä ja pahansuopaa tietoa, siirtyy asenne varmasti myös nuorille.
Virheellisessä tiedossa on sekin huono puoli, että se muuttuu suusta suuhun kulkiessaan ja ennen pitkää liikkeellä on varmoina tietoina aivan perättömiä asioita.
