Perniön museossa kävi lauantaina sellainen vilinä, ettei aikoihin.
Tasavuosiaan juhlineen museon vetonaula ja houkutin oli 80 vuoden takaisesta Perniön raitista tehty pienoismalli, jota jaksettiin tutkia vähän joka puolelta.
Kaupunki satsaa tänä vuonna Perniön museoon, ensi vuonna johonkin muualle.
Toisinkin voisi olla. Kotiseutuliiton pääsihteeri Lasse Saressalo oli puheessaan huolissaan siitä, miten käy paikallismuseoiden jatkossa. Etenkin kuntaliitosalueilla houkutus keskittää nämäkin palvelut saman katon alle voi tiukan talouden aikana olla suuri.
Niputtamisajatuksia vastaan pitää pistää pehmeillä arvoilla. On varmasti totta, että kylmästi kokoelmaluetteloja katsomalla kokoelmissa on päällekkäisyyksiä. Esimerkiksi maaseutupitäjissä on varmasti samankaltaisia tarvekaluja kuten luonnollista onkin. Vasta, kun ruvetaan tutkimaan tarinoita esineiden takana, alkaa eroja tulla. Tietyn paikkakunnan tietty esine ei ole läheskään sama asia kuin naapuripitäjän vastaavanäköinen kapine, jolla on eri tarina. Omat tarinat ovat juuri niitä, jotka tekevät paikallismuseoille niiden arvon. Huolella toteutettuna paikallishistoria myös kiinnostaa, kuten nähtiin lauantaina.
Kaiken keskellä olisi hyvä miettiä, millaiset museot ovat ihmeteltävinä vuosikymmenien päästä.
Perniön museon voimahahmo K.F Kaarlosen oivallus oli taltioida myös oman aikansa käyttöesineitä jälkipolville.
jotain tästäkin ajasta on jo naftaliinissa, elektroniikkakokoelmia on kaupungilla ja automuseot ovat vanha keksintö.
Entä kenen asia olisi pistää sivuun vielä pienempää arkista tavaraa.
