Pitkin kesää kirjataan tasaiseen tahtiin omaisuusrikoksia.
Vorojen matkaan lähtee erilaista tavaraa, usein helposti myytävää omaisuutta kuten työkaluja tai perämoottoreita.
Yhteistä tapauksille on omistajan mielipaha ja syntyvä vaiva. Sitä vastoin siinä on harvemmin mitään yhteistä, mistä omaisuutta viedään. Ennenkuulumaton ei ole tilanne, jossa tavaraa häviää keskeltä kaupunkia kirkkaalla päivänvalolla yhtä lailla kuin pienen tien päässä olevalta metsämökiltä iltahämärissä.
Aikojen näkee muuttuneen esimerkiksi venelaitureilla. Harva pieni vene on nykyään pidempää aikaa laiturissa ilman, että se olisi kytketty kiinni myös ketjulla ja lukolla. Vielä pari vuosikymmentä sitten luotettiin pelkkään naruun.
Suuren huomion saavat nykyään virtuaalimaailmassa tapahtuvat varkaudet: milloin anastetaan identiteetti, milloin hakkeroidutaan toisen tietokoneelle lukemaan sähköpostit tai viemään pankkitunnukset.
Kaiken aikaa olisi muistettava, että myös tosielämässä näitä toisen omaisuuden haalijoita riittää yhä edelleen.
Varkaiden röyhkeys kasvaa ja siellä täällä on kirjattu tapauksia, jossa taloon on tunkeuduttu yöaikaan isäntäväen ollessa kotona. Yksityisyyden rikkomisen tuntu on tällöin varmasti pahimmasta päästä.
Ensimmäinen aiheesta heräävä kysymys on varmastikin, miten varkauksilta voi suojautua ja niitä ehkäistä.
Ihme ei ole, että jatkuvasti useammassa postilaatikossa ja ikkunanpielessä kerrotaan talon olevan vartioitu. Kaupunkialueilla ja arvo-omaisuuden kyseessä ollen ratkaisun kyllä ymmärtää, miksei maaseudullakin. Tieto vartioinnista voi olla pelote, joka pitää vorot loitolla.
Poliisin mahdollisuudet tehdä ennaltaehkäisevää työtä eli näkyvää partiointia ovat rajalliset. Jotain voi tehdä itsekin: pitää talonsa lomankin ajan asutun näköisenä, hoitaa lukitus- ja muut järjestelmät kuntoon ja merkitä omaisuutensa.
Lisäksi voi jokainen kulkea silmät auki: kaikkialla ei tarvitse nähdä rikollisuutta eikä kyttäämiseen ole syytä, mutta esimerkiksi rajanaapurinsa kanssa voi sopia siitä että toisen ollessa reissussa toinen katselee sillä silmällä toisellekin puolelle aitaa.
Sekin on vanha, usein toistettu keino, joka on ihan käyttökelpoinen edelleen.
