Pakkastalven varma merkki on se, että Melassuon urheilualueella kuuluu tasainen kumu.
Luonnonlunta ei lounaisessa Suomessa ole vielä juuri nähty, mutta hiihtäjille on tarjolla akuuttiin tarpeeseen ensiapua tykkilumen muodossa.
Tykitys jatkaa yhtä, jos ei leimallisen perniöläistä, mutta muuten usein urheiluseuroihin liittyvää perinnettä, nimittäin talkoita.
Asialle omistautumisesta voidaan puhua sikäli, että lumenteko edellyttää vapaaehtoisten ympärivuorokautista päivystysrinkiä. Kun tekijöitä on monta, työ sujuu, eikä kukaan joutune tekemään määräänsä enempää. Samaa voi sanoa tavasta, jolla urheiluseura on tykin hankkinut. Pienistä puroista on koostunut tarvittava määrä rahoitusta.
Kyseessä on juuri se kolmannen sektorin tekemä työ, jota juhlapuheissa joskus perätään. Vaikka latujen teossa tarvitaan ostopalveluakin, voidaan vaan arvioida, mitä kokonaisuudelle tulisi hintaa, jos koko urakka tehtäisiin tuntipalkalla.
Hiihtolatu ei kuulu lakisääteisiin peruspalveluihin, mutta siitä on iloa ja virkistystä kaikille halukkaille. Tätä taustaa vasten on aivan oikein, että kaupunki pistää likoon pienen määrän rahaa; toivoa sopii, että tulevinakin vuosina riittäisi myös talkooväkeä asian parissa askaroimaan.
Taustajoukot ja hiihtäjät toki toivovat, että kertalumetus talvessa riittäisi; tällä viikolla oli menossa jo kolmas tykityskierros. Lauhat talvet eivät näy vielä lannistaneen tekijöitä.
