Rahapeliautomaateista on riittänyt keskustelua keväästä lähtien. Kansalaisaloite automaattien poistamiseksi esimerkiksi kaupoista ja kioskeilta oli eiliseen mennessä kerännyt yli 28 000 allekirjoitusta. Peliautomaatteja on kaupoissa ja kioskeilla noin 18 000 ja Veikkauksen omissa toimipisteissä yli 2000. Rahapelit ja jännitys ovat tarjolla yhtä lailla verkossa.
Sitä, että peliriippuvuus voi olla todellinen ongelma, kiistää tuskin kukaan. Tiedetään tapauksia, joissa pelaaminen on vienyt talousongelmiin ja aiheuttanut jopa itsemurhia. Parhaillaan Tyksissä tutkitaan aivojen dopamiinituotantoa yli 55-vuotiailla peliriippuvaisilla: tavoitteena on selvittää, voisiko riippuvuutta hoitaa myös lääkkeellisesti. Tutkimuksesta uutisoi keskiviikkona Yle.
Suurelle enemmistölle pelikoneet eivät ole ongelma. Niihin tipautetaan kolikko taskusta kaupasta lähtiessä. Jos kone antaa omat takaisin ja jäätelörahan päälle, ollaan onnellisia – jos ei, elämä jatkuu olankohautuksen jälkeen. Tästä näkökulmasta katsoen peliriippuvuutta voi olla vaikea käsittää. Riippuvaiset ja heidän läheisensä voivat kertoa asiasta toisen puolen.
Automaattien ympärillä pyörii melkein miljardibisnes, peliautomaattien tuotto koko maassa oli lähes 600 miljoonaa euroa. Rahapelitoiminnan tuotoista kohdennetaan valtion talousarvion kautta yli puoli miljardia euroa kiistatta hyviin kohteisiin kuten nuorisotyön, urheilun, tieteen ja taiteen edistämiseen. Rahoituspohja pitäisi suunnitella uudestaan, jos automaatit kannettaisiin romulavalle. Automaatit ovat myös kaupoille osaltaan tulonlähde.
Toimiva kompromissi voisi olla pelaamisen sääntely: pelata saisi vain tunnisteella eikä asetetuista enimmäisajoista ja –summista voisi tinkiä. Ehkä tulevaisuudessa keinoäly voisi tunnistaa hyvissä ajoin riippuvuuden merkkejä pelikäytöksestä. Miljoonabisneksen rinnalla pitäisi muistaa yksilön asema: summa, jolla yksilö voi päätyä vuosien velkakierteeseen, ei kokonaisuudessa ole mitään.
