Eteläisessä Salossa ovat tapetille nousseet pienet paloasemat. Palokuntia on yksi, mutta asemia kolme. Teijon ja Förbyn paloasemien toiminta voidaan kuitenkin joutua ajamaan alas, jos kyliin ei saada taattua toimivaa hälytysosastoa (Perniönseudun Lehti 8.1.)
Nykyinen käytäntö, jossa pikkuasemien alueelle tulevaan tehtävään lähtee aina varmuuden vuoksi yksikkö myös pääasemalta Perniöstä, on tehoton ja kallis.
Inhimillisesti katsoen olisi menetys, jos nämä kaksi paloasemaa jouduttaisiin sulkemaan. Esimerkiksi Särkisalon saarissa asuva nukkuu varmasti yönsä paremmin, jos tietää palokunnan lähtevän hätiin tarvittaessa Förbystä, ei yli puolen tunnin matkan päästä Perniöstä.
Tilanteesta ei sovi syyllistää ketään; luonnollista on, että ihmiset voivat käydä muualla kuin paloaseman tuntumassa päivätöissä tai muuttaa kylästä kokonaan pois. Harmillisen tilanteesta tekee se, että molemmilla asemilla oli lupaava uusi alku palokuntien yhdistymisen jälkeen.
Sinänsä on outoakin, että VPK-toiminta ei innosta hälytysosastoksi asti, vaikka raskasta vapaaehtoistyötä muuten tehdään varsin paljon. Esimerkiksi pelastuskoiratoiminnassa tai punaisen ristin kriisipalvelussa mukana olevat ihmiset ovat palokuntalaisten lailla tottuneet siihen, että hälytys tulee syysmyrskyisenä aamuyönä ja keikalla voi kestää pitkälle seuraavaan päivään asti.
Lapin hiihtokeskuksissa on tiettävästi kokeiltu käytäntöä, jossa mökilleen lomalle tulevat palokuntalaiset ilmoittautuvat halutessaan paikallisen palokunnan vahvuuteen lomansa ajaksi. Ehkä vapaa-ajanasukkaista olisi lisäkäsiksi Teijolla ja Särkisalossa, mutta vakituinen vahvuus on haettava ympärivuotisista asukkaista.
Toivottavasti asiasta virinnyt keskustelu ja nuoriso-osaston harjoitusten suosio kääntävät tilanteen niin, että hälytysosastot voivat jatkaa. Hätätilanteessa eteläisenkin Salon välimatkat ovat pitkiä.
