Nuorten liikuntatottumukset ovat kestopuheenaihe.
Kouluikäisten fyysisestä kunnosta on tehty tutkimuksia ja kannettu huolta.
Osa nuorista liikkuu riittävästi ja kilpaurheilijat ovat vielä asia erikseen – mutta toisessa ääripäässä on joukko liikkumattomia nuoria, joista kantaa murhetta moni aikuinen, usein myös aiheesta.
Asiaan on pyritty puuttumaan ja tarjoamaan pikku porkkanoita. Esimerkiksi koulujen pihoille rakennettujen liikuntapaikkojen ajatus on hyvä; kuka vaan voi iltasella mennä koripalloa heittelemään vailla sen suurempia paineita. Talvella luistelukentät ja ladut ovat ilmaiseksi käytössä.
Salossa sisäliikuntaankin innostetaan; Lataa liikettä-kortilla tarjotaan ilmaisia pelivuoroja yläkouluikäisille ja vanhemmillekin. Käyntikerrat lasketaan jo tuhansissa ja muun muassa ilmaiset uimahallivuorot ovat olleet suosittuja.
Ajatus on oiva: tarjotaan mahdollisuus käydä esimerkiksi uimassa ilman, että mukana olisi hitustakaan kilpailutilannetta – ja myös silloin, kun taskun pohjalla ei ole kolikkoakaan.
Tuskin on kaukaa haettu ajatus, että kaveriporukka sparraa toinen toistaan; yksi liikuntakortin haltija voi innostaa mukaan kaverin ja tämä toisenkin. Joukolla lähteminen voi olla se taikasana, joka innostaa liikunnan pariin.
