Skip to main content

Rautaisilta kumipyörille

Julkinen liikenne on jatkuva puheenaihe.

Ilonaihe loppukesän ja alkavan syksyn aikana on ollut Salon sisäisen liikenteen uudistaminen niin, että koulukyydeistä tehtiin kaikille avointa reittiliikennettä. 
Ykköshuoli, miten päästä kotoa kuntakeskukseen tai edes entiseen kuntakeskukseen, hälveni tällä ratkaisulla ehkä monessa taloudessa hiukan. 

Seuraava kysymys liittyy siihen, miten päästä kuntakeskuksesta seuraavaan. Kiskoja pitkin se onnistuu hiukan entistä harvemmin: VR ilmoitti viime viikolla karsivansa muutamia junavuoroja Turun ja Helsingin väliltä. Muutos sohaisee Saloakin, missä samat vuorot ovat pysähtyneet.

Syy on selvä; halpabussiyhtiöt ovat osaltaan vieneet matkustajia rautateiltä. Työkseen Salosta toisaalle pendelöiviä muutos koskettaa – juna on ollut ripeä vaihtoehto, joka vieläpä ottaa kyytiin keskeltä kaupunkia. Pisteliäästi voi ajatella, että muualta Saloon töihin tulevia on parhaillaan sen verran vähän, että muutos ei siinä määrin tunnu.

Mielenkiintoisinta on se, miten VR:n leikkaukset ruuhka-Suomen eli rantaradan liikenteeseen nähtiin toisaalla. Kainuun Sanomat totesi, että siinä valtionyhtiö piti huolen yhteiskuntavastuustaan – julkisen liikenneverkon pitää palvella koko Suomea. Näkemys on varmaan luettavissa huojennukseksi siitä, että kerrankin nipistettiin muualta kuin jo muutenkin kovilla olleesta ”Nälkämaasta”.

Totta se onkin: kun yhteen lasketaan juna- ja linja-auto yhteyksien määrä, on Salosta idän ja lännen suuntaan edelleen yhteyksiä koko lailla kattavasti, vaikka jotain pois napsaistiinkin.

Pystyliikenne on se, mitä puuttuu: esimerkiksi Perniöstä Tammisaaren suuntaan ei pääse – eikä ilman omaa autoa myöskään moottoritien varresta kyytiin ottavan linja-auton kyytiin. Mielipidekysymys on, onko siinä kyseessä puute vai lähinnä kauneusvirhe.

Jaa artikkeli:
ASDF