Kesän kuuma puheenaihe on ollut sähkön hinta, joka huitelee eri kymmenluvuilla kuin vielä vuosi sitten, ja jonka ennustetaan vain kohoavan syksyn edetessä.
Juurisyynä on Venäjän helmikuussa aloittama sota, joka on kääntänyt energiamarkkinat Euroopassa nurinniskoin. Melkeinpä tuloluokkaan katsomatta suomalaiskodeissa hirvittää nyt se, millaisia summia perusasioista kuten lämmöstä ja valosta ja ruoanlaitosta saa kohta maksaa. Satoihin euroihin kuussa nouseva kodin sähkölasku on varsin hyvätuloisellekin yksinkertaisesti kohtuuton. Sähkö on nykymaailmassa välttämättömyyshyödyke, ei luksusta, joten päävirran kääntäminen nollaan ei yleensä ole realistinen vaihtoehto.
Kaukaa viisaat ovat tehneet energiatehokkuutta kohentavia investointeja ja toisessa päässä johtoa helpotusta tuonee se, että Olkiluodon kolmosvoimalan pitäisi joulukuussa varsinaisesti käynnistyä.
Siitä, miten vaikeimmassa asemassa olevia tilanteessa tuetaan, on koko rivi näkemyksiä.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä ehätti esittämään sähkön arvonlisäveron laskua talven ajaksi. Tämä nakertaa verotuloja, toisaalta taas isommasta sähkön hinnasta maksetaan joka tapauksessa isompi summa veroa, vaikka veroprosentti laskisikin. Könttäkorvaustakin on pyöritelty vaihtoehtona, samoin hintakattoa. Selvää lienee, että budjettiriihestä on lupa odottaa avauksia asiassa.
Kotitaloudet eivät ole pulmansa kanssa yksin: tälläkin alueella on esimerkiksi teollisuusyrityksiä, jotka kuluttavat sähköä moninkertaisesti kotitalouksiin nähden. Niissäkin roimasti nousevat energiakulut olisi leivottava mukaan esimerkiksi jätettäviin tarjouksiin.
Elokuussa julkistettu Astetta alemmas –energiansäästökampanja kehottaa arjen sähkösäästötoimiin. Keinot ovat vanhat tutut eivätkä vaikeat. Hinnat näkyvät kohoavan sitä tahtia, että säästöjä saatetaan monessa talossa hakea ilman kampanjoitakin. Säästäväisyys tuskin on tälläkään kertaa pahasta ja kysynnän laskiessa hintakin yleensä tulee alas.
