Perniössä on totuttu siihen, että urheilusivuilla iso osa paikallisesta kilpaurheilusta liittyy Perniön Urheilijoihin.
Kun saman seuran väreissä on niin palloilua, yleisurheilua kuin hiihtoakin, näkyvyyttä tulee väistämättä.
Urheilupitäjä on urheilupitäjä: PeU:n lisäksi Perniön kartalle mahtuu vielä monta muutakin urheiluseuraa – osa vieläpä tiettyyn lajiin keskittyneitä.
PeU on tällä viikolla urheilusivuilla huomion kohteena muutenkin kuin vain viikon urheilujen kautta: täyteen tulee tänä vuonna 80 toimintavuotta ja saavutus on yhdistykselle hieno.
Toisaalta urheiluseura on samalla viivalla kuin mikä vaan yhdistys siinä mielessä, että se on tasan yhtä elävä ja elinvoimainen kuin on sen jäsenistö. Pelkällä johtokunnalla ei pitkälle pötkitä. Vetovastuussa olevia ja toimintaa näpeissään pitäviä ihmisiä tarvitaan tietysti: pienikin seura on niin iso joukko ihmisiä että yhteiset tekemisen tavat ja selvät sävelet on oltava. Loppuviimeksi seuran toiminta on kuitenkin pitkälti arkista ja äärettömän tärkeää ahertamista: joku pitää treenejä tihkusateessa hämärän kentän laidalla tai tekee esimerkiksi koripalloturnauksen ottelukaavioita. Tai kuljettaa lapsia vieraspeleihin tai leipoo kymmenennenkin pellillisen mokkaruutuja. Esimerkkejä voisi hakea pitkän listan.
Ja kaiken takana on halu taata paikallisille nuorille ja aikuisille urheilemisen ja kilpailemisen mahdollisuus. Kun tuloksia riittää vuoden mittaan sivukaupalla, on selvää että tässä työssä on onnistuttu: urheilijoita riittää ja menestystäkin tulee. Voi arvata, että tämä luo yhteishenkeä, tuntua omasta seurasta ja motivoi talkoisiin seuraavallakin kerralla.
Joskus urheilijan seura vaihtuu toiseen ja ammattilaisuuskin alkaa mielessä häämöttää. Kasvattajaseuran rooli on kunniakas sekin.
