Perniössä ei viikonloppuna jää epäselväksi, että kylillä on käynnissä jotain erityistä. Koripallon Pikkujätti-turnaus tuo alueelle satoja pelaajia huoltajineen ja tämä näkyy myös katukuvassa; pelurit liikkuvat pelipaikalta toiselle ja vilinä käy myös esimerkiksi kaupoissa.
Turnaukseen on pitkät perinteet; käynnistymässä on jo 28. kerta.
Vuosien mittaan käytyjen pelien määrä olisi helppo laskea, tehdyn talkootyön määrä vaikeampi – tunteja kertyy joka tapauksessa mittava määrä. Jotain on tehty oikein, jos osanotto vuosi toisensa jälkeen on runsasta.
Ennen ensimmäisenkään ottelun käynnistymistä takana on viikkoja ellei kuukausia pohjatyötä ja viimeinen rypistys osuus juuri turnausta edeltävälle viikolle.
Perniöläisessä urheiluelämässä tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista: takavuosilta muistetaan esimerkiksi paljon työllistäneet Hopeasompa-kisat tai maakuntaviestit. Hihat on kääritty porukalla ja tehty pitkää päivää, jotta kisapaikat saadaan kuntoon ja kilpailut käytyä. Perinteisestä urheilupitäjästä on löytynyt paitsi urheilijoita, myös talkooväkeä, olipa laji melkein mikä vaan. Perinne jatkuu, jos uusiakin tekijäpolvia tulee porukkaan mukaan.
Seuraava koitos on sekin jo ovella: SM-maastojuoksut käydään Perniössä toukokuussa.
Tuosta vaan ei sekään tapahtuma synny: maanrakennustöitä Melassuolla tehtiin ensimmäisen kerran jo puolitoista vuotta sitten.
