Salossa pistetään uusiin kansiin monen vedenottamon suojelumääräykset. Tarkasteluun otetaan muun muassa se, mitä riskejä vedenottamoihin kohdistuu.
Toistaiseksi on muun muassa selvinnyt, että osassa alueista siisteys ei ole ihan moitteeton; vedenottoalueilla on voitu harjoittaa esimerkiksi maa-ainesten kaivuuta ja tämän peruina maastossa voi olla romua tai koneita, joista on katsottu olevan riskiä. Samoin suunnitelma toteaa esimerkiksi, että alueille johtavia teitä voisi olla paikallaan puomittaa.
Ylireagointiin ei ole varaa, mutta totta on, että vedenottoalueista on pidettävä huolta; mahdolliset epäkohdat korjattava ja tehtävä vaikeaksi alueelle pääsy. Perusteltua on sekin, että lähisuojavyöhykkeelle ei enää myönnettäisi maa-aineslupia, kuten suunnitelmassa hahmotellaan.
Aikojen muuttuminen näkyy tässä selvästi; takavuosina hiekankaivuu harjuista, joiden alla vettä on, oli melkeinpä maan tapa. Yhtä nykyisistä vedenottoalueista on käytetty motocross-ratana.
Ehkä vähän onneakin on matkassa siinä, että esimerkiksi laiterikon takia maaperään ei ole päässyt haitallisia aineita.
Salon alueella pohjavettä, ja vieläpä hyvälaatuista, riittää – ja tästä varannosta on syytä pitää huolta.
Vastapainoksi voidaan miettiä, millaisia haasteita arkielämän pyörimiseen tulisi, jos pohjavettä olisi niukasti tai se olisi kehnoa.
