Skip to main content

Tavat mukana metsässä

Jokamiehenoikeudet ovat nousseet yhdeksi kesän puheenaiheeksi. 

Asian nosti pöydälle Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, joka ilmoitti että toisen omaisuuden käyttämisen liiketoiminnaksi katsottavaan toimintaan tulee voida rajata jokamiehenoikeuksien ulkopuolelle.

Asiassa on vähintään kaksi puolta.  Useimpien mielessä jokamiehenoikeudet yhdistyvät siihen, että metsissä saa vapaasti kulkea ja poimia sieniä ja marjoja.  Tähän käytäntöön ei ole syytä puuttua kotitarvepoimijoiden osalta, ei heidänkään jotka myyvät osan keräämistään tuotteista jälleenmyyntiin.  Käytäntö on osoittanut, että he pysyvät poissa piha-alueilta eivätkä saa nakerrettua kokonaissatoon suurtakaan lovea, etenkin, kun joka syksy entistä harvempi suomalainen lähtee ainakaan lisätienestien toivossa metsään.  Jokaisen mahdollisuus kulkea luonnossa vapaasti ja poimia sen antimia on luksusta, joka pitää voida säilyttää.

Toinen kysymys on ammattimainen poiminta.   Metsämarjoja poimii joka vuosi kasvava joukko ulkomailta värvättyjä poimijoita.   Lapissa on noussut huoli esimerkiksi lakkojen riittävyydestä, jos nämä poimijat tyhjentävät suot.   Paikallisesti huoli voi olla perusteltu, mutta kokonaissadon kannalta ei:   Suomessa kerätään myyntiin edelleenkin vain murto-osa koko marjasadosta.

Kolmas kysymys onkin, pitäisikö ammattimaista ja järeää poimintaa kohdistaa jatkossa niille seuduille, jossa metsiä ja satoa riittää mutta poimijoita ei.  Kokonaissadosta saataisiin talteen isompi osa, mutta kotitarvepoimijoiden apajia ei tyhjennettäisi.
Jokamiehenoikeuksien kaventamiseen ei ammattilaistenkaan osalta liene syytä, mutta poimintamenetelmiin ja –paikkoihin pitää voida puuttua kouluttamalla niin, että kotirauhaa ei rikota eikä kasvustoja tärvellä. 

Mtk:n huolena ovat olleet myös jokamiehenoikeuksien nojalla tehtävät koiravaljakkosafarit ja yksityisteillä kulkevat ratsastusretket. Siltä osin asia on kimurantimpi, kaukana ei ole vertaus esimerkiksi maastoautoiluun, johon tulee pyytää maanomistajan lupa.  

Toisaalta harkitsevainen koira- tai hevosyrittäjä voi ottaa asian puheeksi maanomistajan kanssa ihan itse eikä ajele herkillä alueilla sopimattomiin aikoihin.   Luvan saamisen ei pitäisi olla vaikeaa, jos voidaan osoittaa että maastoon ei jää jälkeen kuin muutama kavion- tai tassunpainuma.  

Metsät ovat ikiaikainen virkistymisen ja viihtymisen paikka. Niihin mahtuu, mutta niissä on osattava käyttäytyä.

Jaa artikkeli:
ASDF