Yksi rakentajien ikiaikainen kiistakysymys koskee sitä, mikä määrä uutta tekniikkaa vanhaan taloon on sopivaa asentaa. Historia tuntee toki esimerkkejä siitä, miten vanha rakennus tai jopa miljöö on uudistuksin pilattu – toisaalta osa tämän päivän tekniikkaa voi kiistatta pelastaa pulasta tai ainakin säästää selvää rahaa.
Esimerkkiä ei tarvitse hakea kauempaa kuin Salon kaupungista; katuvalot vaihdettiin ledeiksi ja alkuinvestoinnin jälkeen lupa on odottaa selvää säästöä. Julkisyhteisö, jolla on paljon infraa ja kiinteistöomaisuutta, katsoo ilman muuta tällaisen kortin.
Eräs samaan sarjaan kuuluva toimija on Salon seurakunta, jolla on yli sadan kiinteistöä hallinnassaan. Jatkossa esimerkiksi hautausmaiden valaistusta uusittaessa led-tekniikka on vaihtoehto; kerran hyvin suunniteltu ja toteutettu valaistus on pitkäikäinen ja energiatehokas ratkaisu.
Yhtä lailla pohdintaan tulevat esimerkiksi tilojen lämmitysratkaisut, viimeistään silloin kun muutakin korjausta tehdään.
Seurakunnalle lisäpaineita tai oikeastaan rajoja asettaa se, että osa kiinteistöistä on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä, suojeltuja ja mukana on myös tunnetta ainakin seurakuntalaisten puolella. Led-valaistus tai esimerkiksi maalämpö on mahdollista toteuttaa niin, että seurakuntalainen ei huomaakaan mitään muutetun. Perinteisistä lämpöpattereista ei voinut sanoa samaa.
Kun joka talvi uutisoidaan siitä, miten iso osa Suomessa käytettävästä sähköstä on tuontitavaraa, on luonnollisesti yhteisöjen ja yksityistenkin asia miettiä, miten kulutusta voisi vähentää. Porkkanana on myös se, että se, mikä sähkölaskusta voidaan nipistää, on rikkana rokassa varsinaiseen toimintaan.
