Perniön lukiossa nähtiin ja kuultiin eilen monenlaisia helpotuksen huokaisuja. Ylioppilaskokeet alkavat olla loppusuoralla; jäljellä on enää kolme koepäivää, ja jotkut kokelaat ovat jo koko urakkansa suorittaneet.
Ylioppilaskoe on kokenut monenlaisia muutoksia ja uudistuksia – alkaen kirjoitettavista aineista ja koetekniikasta.
Perniössä maantiede näkynee yhdessä asiassa: ruotsin voisi halutessaan periaatteessa tiputtaa pois koeaineiden joukosta, mutta toistaiseksi suurta pudotusta ei ole ollut havaittavissa. Ruotsi on katsottu tarkoituksenmukaisemmaksi kuin laskeminen, ja matematiikassa kirjoittajien määrät ovat laskusuunnassa. Etenkin lyhyen matematiikan opiskelijat keskittyvät mielellään ylioppilaskokeessa muuhun.
Ilmiö ei välttämättä kerro alkuunkaan pyrkimyksestä päästä vähällä – valinnanvapauden voi nähdä myös vapautena keskittyä hyvin sujuneisiin aineisiin, etenkin jos jatkosuunnitelmat ovat selvänlaiset, eikä matematiikka näyttele niissä isoa osaa.
Usein jatkosta on vahva käsitys; kevät toisensa jälkeen lehdissä haastateltavilla abiturienteilla on jo aavistusta vahvempi ajatus siitä, mikä voisi olla oma ala ja missä omat jatko-opinnot.
Rohkaisevan viestin antaa sekin, että tavoitteen eteen ollaan monesti valmiita tekemään työtä – esimerkiksi täydentämään ylioppilaskoetta. Kun siihen on mahdollisuus, on oikein, että sitä myös tarvittaessa käytetään.
