Viime viikon loppupuolella kävi eri foorumeissa älähdys: nyt meiltä kielletään palvikin.
Pelossa oli rungoksi totta: elintarvikkeiden pah-yhdisteitä koskeva EU-asetus kiristyy, ja perinteisesti saunassa palvatussa lihassa rajat voivat ylittyä.
Suomi toimi ripeästi: maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on todennut, että Suomi aikoo hakea pysyvää poikkeuslupaa, jonka turvin perinteisen palvin valmistus saa jatkua vastakin. Muistettavaa on, että kaikki saunapalvin nimellä myytävät lihajalosteet eivät ole perinteisellä tavalla valmistettuja. Nyt huoli heräsi nimenomaan pienistä toimijoista.
Tieto asetuksen muuttumisesta herätti närää. Ehkä asetuksen kiristymisessä on näpertelyn maku, toisaalta raja-arvoja tarkastellaan perustellusti: pah-yhdisteillä on todettu yhteys syöpäriskiin. Palvin lisäksi yhdisteitä on havaittu muun muassa paahdetuissa ja savustetuissa tuotteissa. Luonteva vastakysymys on, syökö kukaan perinteistä palvia sellaisia määriä, että tästä olisi kaikkiaan riskitekijäksi terveydelle. Todennäköisesti ei: lihakeskusliiton arvion mukaan perinteistä palvia syödään ehkä joitain satoja grammoja vuodessa henkeä kohti.
Poikkeusluvan hakeminen on oikea teko, moneltakin kannalta. Perinteisiä menetelmiä käyttäviä palvaamoita on Suomessa noin sata. MTK arvioi, että perinnepalvauksen loppuminen söisi liha-alan noin 8000 työpaikasta noin puolet. Erityisesti muutos iskisi maaseudulle.
Työpaikat ovat paikallistalouden kannalta merkittävä asia; lisäksi palvaaminen on käsityöläisyyttä ja lähiruokaa, suomalaista ruokakulttuuria, jonka jatkuminen on turvattava.