Arkinen asia, jäte, on oikeastaan yllättävän iso asia. Jätettä liikkuu paljon ja niiden ympärillä liikkuu myös selvää rahaa, joten ihme ei ole, että jätteistä tai ainakin niiden kilpailusta on käyty väliin suoranaista kilpailua.
Tunteet kuohahtavat myös, jos muutoksia tulee siihen, mitä kansalaisen tulisi kotitaloutensa jätteiden kanssa tehdä.
Eteläisessä Salossa piirretään jätekarttaa jossain määrin uusiksi; kierrätyspisteitä karsitaan ja muutoksia tulee myös siihen, mitä milläkin pisteellä vastaan otetaan (Perniönseudun Lehti 21.1.)
Osaa muutoksista on tervehditty kierrätyspisteillä ilolla, esimerkiksi muovinkeräyspisteitä on ilmeisesti kaivattu. Tavoite tietysti on selvä; vähentää loppusijoitettavan eli ”penkkaan” ajettavan jätteen määrää ja lisätä uusiokäytettävän materiaalin määrää.
Sinällään tavoitteessa ei ole uutta; esimerkiksi paperin ja metallin uusiokäytöllä on Suomessa pitkät perinteet. Rinnalle on tullut tapoja hyödyntää toisen tai kolmannen kerran myös muita kertaalleen käytettyjä materiaaleja jopa niin, että uusiomateriaalista tehdyt tuotteet ovat liiketoimintaa.
Kaiken edellytyksenä on tietysti se, miten jätteen tuottajat eli kotitaloudet ja yritykset asiaan suhtautuvat. Pientä tarkkuutta ja vaivannäköä myös tältä portaalta vaaditaan; jätteiden pitäisi päätyä oikeaan astiaan. Vaihtoehtoa ei oikeastaan ole, vaikka totta on, moni maa tulee kierrätysasioissa kaukana Suomen perässä.
Historiaan kuuluu se takavuosien tapa, jossa osa roskista survottiin samaan säkkiin ja loput poltettiin pihalla.
