Tuulivoimalahankkeet lounaisessa Suomessa eivät etene läpihuutojuttuna.
Perniöön kaavaillun Näsen tuulivoimala-alueen kaavasta tehtyä valitusta käsitellään hallinto-oikeudessa, Kemiönsaaren voimalahankkeita on puolestaan kritisoitu muun muassa Pro Kimitoön-yhdistyksen toimesta. Myös Paimion ja Sauvon rajalle kaavailtu tuulivoima-alue on herättänyt paikallisissa vastarintaa (Kunnallislehti 25.3.)
Yllätys ei voi olla, että hankkeet kiinnostavat ja että ne herättävät myös kritiikkiä.
Kritiikissä ei ole kyse vain haluttomuudesta ottaa voimaloita tuttuun maisemaan ja tuttuihin metsiin. Taustalla on myös perusteltuja kysymyksiä ja argumentteja liittyen esimerkiksi meluhaittoihin tai vaikutuksiin ympäristölle.
Tuulivoimahankkeita suunniteltaessa tehdään toki melumallinnuksia ja selvitellään voimaloista esimerkiksi linnustolle koituvia haittoja. Ilmeisesti näiden tarkkuus voisi olla parempikin, siksi hanakasti niitä kyseenalaistetaan.
Ympäristöasiat ovatkin tärkein asia, jota vasten tuulivoimahankkeita on tarkasteltava. Kerran rakennettu kallio on iäksi muutettu, jos sille voimala tieyhteyksineen ja sähkölinjoineen rakennetaan. Vähemmän akuutti asia on se, joka tuulivoiman tiimoilta järjestettävissä tilaisuuksissa nousee aina esiin: kuka maksaa mitäkin ja onnistuuko joku voimaloilla tienaamaan.
Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että sähköä pitää tuottaa myös uusiutuvin menetelmin. Sitä mieltä voisi perustellusti olla, vaikka asialle ei olisi asetettu virallisia tavoitteitakaan. Moni on myös sitä mieltä, että sähkön kulutuksen kaikkiaan pitäisi vähentyä.
Hankkeiden töyssyistä etenemistä seuratessa herää helposti yksi kysymys muiden jatkoksi. Pitäisikö tuulivoiman sijoittumista miettiä kokonaan uudestaan ja harkita voimaloiden rakentamista vielä koskemattomien metsäalueiden sijaan jo rakennettujen alueiden tuntumaan kuten jo valmiiksi meluisille teollisuusalueille kaupunkien yhteyteen.
