Koulujen alkuun on eteläisessä Salossa neljä yötä. Jokasyksyiseen tapaan yksi puheenaihe on koulutien turvallisuus eli liikenne.
Eräs aktiivisista toimijoista valtakunnassa on Liikenneturva, joka on lähestynyt asiaa kahdestakin eri vinkkelistä. Liikenneturvan haastattelemat koululaiset itse toivovat, että autoilijat ajaisivat hiljempaa ja käyttäisivät vähemmän kännykkää.
Kuun vaihteessa julkaistiin puolestaan kyselytutkimuksen tulokset, joiden mukaan neljä viidestä tuomitsee rattisomettelun.
Näin siitä huolimatta, että liikennettä ei tarvitse kovin kauaa seurata sivusta, kun jo huomaa, että ongelma on todellinen; älypuhelinta käytetään sumeilematta niin auton ratin takana kuin vaikka mopoakin ajettaessa.
Kun älylaite muuten on käsissä jatkuvasti ja sen viesteihin reagoidaan välittömästi, on tavasta ilmeisen vaikea päästä eroon liikenteessäkään, vaikka jokainen tietää, mitkä riskit puhelimen käyttöön liikenteessä liittyvät: huomion kiinnittyminen jo muutamaksi sekunniksi laitteeseen voi olla kohtalokasta.
Vanhan huulen mukaan jokainen on mielestään keskivertoa parempi kuski. Ehkä vitsissä on totuutta sen verran, että on liian helppo ajatella omien ajotaitojen ja havaintokykyjen riittävän kahteen asiaan eli puhelimeen ja liikenteeseen yhtaikaa.
Toisaalta autoilijoiden syyllistäminen ja itsestäänselvyyksien kertominen vain heille ei ole ihan reilua. Liikenne on yhteispeliä, jossa jokaisen pitäisi tehdä parhaansa ja säännöt ovat samat kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin.
Vanha, hyvä tapa on ollut, että vanhemmat kävelevät ekaluokkalaisensa kanssa läpi koulutien ja yhdessä katsotaan esimerkiksi katujen ylitykset. Yhtä lailla tärkeää on teroittaa mieliin, että matkan aikana puhelimen paikka on sittenkin mieluiten repussa.
Kävelijä on yhtä lailla osa liikennettä ja pienen koululaisen koko huomiokyky tarvitaan liikenteeseen – eikä tässä kohdassa voi unohtaa sitä, että vanhemmat näyttävät esimerkkiä.
